Tutkin siis väitöskirjassani vapaata tahtoa ja moraalista vastuuta. Yksi kysymyksistänne kysyi, miten vapaata tahtoa voidaan tutkia. Sitä voidaan tutkia sekä filosofian että ainakin psykologian kautta, mutta tässä tapauksessa filosofia on ehkä tärkeintä siksi, että muuten ei niin helposti edes tiedetä, mitä pitäisi tutkia.
Filosofian ydin on loppujen lopuksi se, että tutkitaan ja kysytään kysymyksiä, jotka yleensä otetaan annettuna. Siksi joka alaan liittyy oma filosofiansa, kun ajatellaan sen perusteita. En ole mikään fyysikko, mutta olen lukenut, että Einstein olisi nimenomaan ajatellut myös fysiikan filosofisia kysymyksiä, ja hänhän keksikin teorioita, joissa perustavat käsitteet kuten avaruus ja aika ymmärrettiin uudella tavalla. Joku on myös väittänyt, että kvanttimekaniikkaa ei ymmärretä kunnolla sen takia, että siinä ei ajatella tarpeeksi perusteita; tieteilijät osaavat sen matematiikan ja tehdä ennustuksia ja havaintoja, mutta eivät kuulemma ota tarpeeksi kantaa siihen, mitä se kaikki tarkoittaa. Toisaalta tämä tarkoittaa, että filosofiassa ei tavallaan voida vastata ollenkaan sellaisiin kysymyksiin, jossa tutkitaan empiirisesti havaintojen kautta, miten maailma on. Ne kaikki menevät omiin erityisaloihinsa. Filosofiassa ei samalla tavalla tehdä havaintoja.
Siksi esimerkiksi ainakin voi olla niin, että emme voi filosofian kautta tietää, onko ihmisillä vapaata tahtoa, vaan tarvitaan vaikka psykologiaa tutkimaan, miten ihmisen mieli toimii, ja onko se vapaa. Ironisesti on kuitenkin niin, että jos vain sanoisi psykologeille, että tutkikaa, onko vapaata tahtoa olemassa, niin siitä ei varmaan saataisi mitään kunnon tuloksia.
Se johtuu siitä, että ihmiset – psykologit mukaan luettuina – voivat kyllä kovasti olla tietävinään, mitä vapaa tahto tarkoittaa, mutta eivät ole oikeasti ajatelleet asiaa loppuun asti. Minun väitöskirjani keskittyy lähinnä tutkimaan juuri siihen liittyviä ongelmia, mitä se edes tarkoittaa. (Sen jälkeen kyllä katson sitäkin, mitä psykologia sanoo siitä, onko sellaista vapaata tahtoa, mistä itse haluan puhua.)
Vapaa tahto on erityisen hämmentävä käsite ymmärrettäväksi. Yksi kysymyksistänne koski myös vapaata tahtoa, Jumalaa ja syntiinlankeemusta. Ehkä voin vastata siihen vielä tarkemmin, mutta tässä vaiheessa sanon jo, että huomasin vapaan tahdon kysymykset ensimmäistä kertaa suunnilleen teidän ikäisenänne, kun kiistelin uskonnoista internetissä. Pahin vastustajani oli eräs yhtä nuori ja minua vielä tyhmempi fundamentalistikristitty. Jossain vaiheessa hän perusteli jotain syntiinlankeemuksella, minkä mukaan ihmiset olisivat vastuussa perisynnistä. Löysin koko ajatuksesta seuraavan loogisen vian: Jos Jumala tietää kaiken ja pystyy tekemään mitä hyvänsä, niin Jumalan on pakko olla itse vastuussa syntiinlankeemuksesta. Joko Jumala päätti, että se tapahtuu, tai sitten korkeintaan hän päätti antaa sen tapahtua jotenkin satunnaisesti. Mikään muu ei ollut loogisesti mahdollista.
Kiistakumppanini väitti vastaan, että ei Jumala jättänyt sitä satunnaisesti tapahtuvaksi vaan jätti valinnan ihmisille. Ja en koskaan pystynyt selittämään hänelle, miksi siinä tilanteessa ei ollut muuta vaihtoehtoa. Jos kaikkivoipa Jumala luo ihmisen, niin sitten joko Jumala päättää etukäteen, mitä ihminen tekee, tai sitten Jumala tietoisesti päättää antaa sen olla jotenkin satunnaista. Joka tapauksessa Jumala olisi voinut estää ihmistä tekemästä pahaa asiaa, niin eikö se ole Jumalan vastuulla normaalin vastuun logiikan mukaan? Ei Jumala tämän logiikan mukaan voi siirtää vastuuta ihmiselle, jos on itse vastuussa siitä, millainen ihminen on. Joko asia on ennalta määrätty tai ei, mutta sitten jos se ei ole millään tavalla määrättyä, niin sitten se on vain satunnaista, eikä sitä päätä sen enempää ihminen kuin Jumalakaan.
Tämä liittyy siihen kysymykseen, joka yleensä tulee aina esiin vapaan tahdon kanssa. Ihmiset, jotka eivät ole ajatelleet asiaa, yleensä ajattelevat, että kysymys on suunnilleen ”Onko ihmisellä vapaata tahtoa, vai onko kaikki ennalta määrättyä?” Mutta jos unohdetaan ajatus Jumalasta jossain taustalla määräämässä kaikkea, niin filosofiassa puhutaan eniten siitä, onko tahdonvapaus yhteensopiva determinismin kanssa, eli tavallaan juuri sen, että kaikki on ennalta määrättyä. Ja useammat filosofit ovat sitä mieltä, että determinismi on yhteensopiva tahdonvapauden kanssa, eli että ihminen voi olla vapaa, vaikka kaikki olisi ennalta määrättyä sikäli, että maailmankaikkeuden alkutilan ja luonnonlait huomioon ottaen ainoastaan yksi valinta on mahdollinen ihmiselle tietyssä yksittäisessä tilanteessa.
Ihmisistä – myös minusta – tuntuu usein luonnostaan, että ei ole mahdollista olla vapaa, jos aikaisemmat vaikka ennen ihmisen syntymää tapahtuneet asiat määräävät jo sen, minkä valinnan tekee. Ja samoin, että ei voi olla vapaa, jos ei voi valita kuin yhden vaihtoehdon. Siksi filosofitkin ajattelevat helposti, että tahdonvapaus vaatii indeterminismiä, eli sitä, että jotkin asiat tapahtuvat sikäli ilman syytä, että mikään aikaisempi ei määrää täydellisesti sitä, mitä tapahtuu, ennen kuin se tapahtuu.
Mutta miten tämä sitten olisi vapaata? Koska jos saatat tehdä niin sanottua vapaata valintaa tehdessäsi joko yhdellä tavalla tai toisella ilman mitään syytä, se, mitä teet, on satunnaista, ja sinä et itsekään hallitse sitä. Jos sinulla hyvä syy tehdä valinta A, mutta saatatkin tehdä valinnan B ilman mitään syytä, niin mitä iloa siitä on? Miksi se olisi vapaata?
Ihmiset usein ajattelevat asiaa niin kuin se yksi tyyppi, jonka kanssa väittelin, että valinnassa ei ole kysymys determinismistä eikä satunnaisuudesta, vaan siitä, että vain ihminen itse hallitsee valintaa. No, on totta, että monessa suhteessa on järkeä ajatella valintaa nimenomaan omanlaisenaan tapahtumana. Ei esimerkiksi auta valinnan tekemisessä yhtään, jos ajattelee sen etukäteen olevan deterministinen tai indeterministinen. Loogisesti sen on silti oltava deterministinen tai indeterministinen, koska indeterminismi tarkoittaa vain sitä, että ei ole determinismiä.
Tämän takia ei välttämättä saisi mitään kunnon vastauksia, jo vain pyytäisi jotakuta psykologia tutkimaan, onko ihmisillä vapaata tahtoa. Ties mitä hän oikeasti tutkisi. Eräs neurologi tutki asiaa siltä kannalta, että voiko aivoissa esiintyä indeterminismiä, ja sanoi, että kun voi, niin sikäli voi olla myös vapaata tahtoa. Mutta jos indeterminismi ja vapaa tahto eivät oikeasti edes sovi yhteen, niin tällaisesta ei ole mitään hyötyä.
Ne filosofit, jotka silti uskovat, että vapaa tahto vaatii indeterminismiä, koska se tuntuu niin paljon siltä, keksivät kaikenlaisia selityksiä, miten ihminen ei menettäisi hallintaa, vaikka valinnassa olisi tällaista satunnaisuutta. Joku voi esimerkiksi sanoa, että ihmisen teot ovat hänen hallinnassaan sikäli, että ihminen toimii vain omien halujensa tai motiiviensa pohjalta, mutta indeterministisiä sikäli, että se, mitä useammista haluistaan ihminen seuraa, ei ole minkään määräämää. Mutta, okei, tämä on sitten vain puoliksi satunnaista, mutta ei ihminen sitten hallitse sitä, mitä haluistaan hän lähtee toteuttamaan. Miksi sitten pitäisi esimerkiksi pitää ihmistä vastuussa siitä, mitä halua hän seuraa, enemmän kuin siitä, mitä halua hän olisi yhtä hyvin voinut sattua seuraamaan.
Minä tutkin siis väitöskirjassani muun muassa sitä, mitä determinismistä ja indeterminismistä oikeasti seuraa tahdonvapaudelle. Vaikka ihmiset usein haluavat vapaudelta sitä, että he voisivat hyvin tiukassa mielessä aina tehdä toisin, ja että aiemmat asiat eivät määräisi sitä, mitä he tekevät, niin kukaan ei käytännössä halua sitä, että voisi satunnaisesti tehdä toisin ilman mitään syytä. Sen sijaan on hyviä syitä haluta sitä, että itse hallitsee sitä, mitä tekee. Ihminen ei voi tehdä valintoja omien syidensä pohjalta ennen kuin ihminen on jo olemassa ja hänellä on joitain syitä tai haluja tai motiiveja. Jos valinnat tulevat tyhjästä, ne eivät tule mistään, eivät myöskään ihmisestä itsestään.
Vaikka vapaata tahtoa koskevat intuitiot ovat ristiriitaisia, niin, että toisaalta ei haluta determinismiä, mutta toisaalta ei haluta indeterminismiäkään, niin käytännössä ihmiset haluavat asioita, jotka vaativat determinismiä. Eli sitä, että ihmisen omat halut, harkinta, järki jne. määräävät sen, mitä ihminen tekee. Eli tulen siihen johtopäätökseen, että vapaa tahto on parasta ymmärtää niin, että se on yhteensopiva determinismin kanssa, ja indeterminismiä haluavat intuitiot ovat jotenkin hämmentyneitä. Tietenkään se ei vielä kerro paljoa siitä, mitä vapaa tahto on. Siksi tarkastelen myös sitä, miten ne indeterministisiltä näyttävät intuitiot voisi ymmärtää paremmin. Tulen lyhyesti sanottuna johtopäätökseen, että vapaa tahto on parasta ymmärtää niin, että ihminen pystyy tekemään toisin jos hänelle on siihen syy (eikä ilman mitään syytä), ja niin, että mikään hänen ulkopuolisensa ei määrää hänen tekojaan sillä hetkellä hänestä itsestään riippumatta (eikä niin, ettei mikään aikaisempi olisi koskaan saanut vaikuttaa niihin deterministisesti).
Thoughts on X 