Threat or warning?

What’s the difference between a threat and a warning?

As it seems to me: Both have the common features of saying that if the other party does something, something bad will happen. Both also likely aim at discouraging doing that thing, perhaps threats even more often than warnings, as some warnings might be just meant as advice to take what the bad consequence into account.

The difference is that in case of a warning, the bad thing is broadcast to happen without the person giving warning choosing to cause it to happen (though sometimes they might mean they’ll be forced to do it, blurring the line); whereas in the case of a threat, the person making the threat states the intention to cause the thing to happen, in order to discourage the other person from doing the first thing.

As such, I think warnings tend to use language of causation and threats that of intention in the first person. Of course, there are veiled threats and what have you where you need to look at more than that to understand it. The real intention is what counts, though that could have multiple levels, as for example with a threat on one level that’s actually on a deeper level intended to provoke the other person rather than stop them.

Talking about this distinction can be relevant when someone confuses the two. For example, based on an actual example I encountered where people were confusing them, suppose someone writes “If you do this, then the group into which I belong will riot.” Which is that? You can’t tell without further context. In the actual case, people were taking it as a threat, but I read more carefully and saw it was a warning, talking about how (other) people were prone to react, but with a side helping of attitude problem, which made it sound like a threat.

Advertisements

8 ways to communicate with people who don’t want to listen

People are not idealised scientists weighing all the evidence to come to a conclusion. The list of biases we have boggles the mind — besides sheer number also once you see how strong they are. Nevertheless, we constantly want to communicate with people coming from a totally different perspective, usually to sway them, and even getting them to see our perspectives in the first place would be good. The biases make this difficult. Even if you are trying, it’s hard to actually understand someone not sharing your basic assumptions through all of you own bias. It’s even harder trying to get through to people who aren’t even trying, just convinced that they’re right and you’re wrong. Yet, this is actually important sometimes. There’s a lot of pointless bickering and competitive insulting that should just stop, but at other times, there are important issues to be decided, or people would need to understand each other to get along. So how do you get through to someone?

I don’t know.

It’s a question I want to answer, but I still feel pretty daunted in face of the challenge. However, I have managed to gather some tidbits from other writers that seem plausible; individual tricks, as it were, that can probably help in some cases. Here’s a list of them and the articles they come from. Some points are long and some are short. Continue reading

Uusi syy, miksi kannattaa ainakin vilkaista ohjelmien käyttöehtoja

Käsittääkseni harva jaksaa lukea niitä ehtoja, jotka pitää yleensä aina hyväksyä jotakin ohjelmaa asentaessa. Itse yritän lukea ne, mutta en aina jaksa. Varsinkin ilmaisten ohjelmien tapauksessa sinne saattaa kyllä olla piilotettu jotakin ikävää. Erityisen räikeään tapaukseen törmäsin vähän aikaa sitten.

En valitettavasti muista, mitä olin asentamassa. Jokin hyödyllisen tuntuinen ilmaiseksi ladattava ohjelma oli kyseessä. Käyttöehdot ilmestyivät ruudulle, saman näköisinä kuin yleensä, ja olin sillä hetkellä sen verran väsynyt, että klikkasin hyväksyntäni katsomatta niitä. Pian huomasin, että ne eivät olleetkaan sen ohjelman käyttöehdot, jota olin asentamassa, vaan jonkin toisen — jokin typerä Vonsteran.com -hakukone oli yhtäkkiä käytössä ja etusivuna kaikissa selaimissani.

Siinähän ei ole mitään uutta, että ilmaisohjelmat tyrkyttävät toisia ilmaisohjelmia mukanaan ja myös yrittävät saada ihmiset asentamaan niitä vahingossa. Vähän aiemmin törmäsin tilanteeseen, jossa tavalliseen tapaan oli “Standard install (recommended)” ja “Custom install”, ja vasta valitessa jälkimmäisen pääsi valitsemaan, että ei asenna samalla jotain toista roskaohjelmaa. Idea on varmaan sama kuin roskasähköpostissa: aina joku menee halpaan ja joku hyötyy taloudellisesti, ja sen takia on taloudellisesti kannattavaa vaivata suurta määrää ihmisiä. (Kiitos, vapaiden markkinoiden näkymätön käsi.)

Vonsteranin poistaminen ei loppujen lopuksi ollut monimutkaista, vaikka siinä piti koskea asetuksiin, joista ei yleensä tarvitse huolehtia. En ohjaa siihen tässä. Jos ei tiedä näistä asetuksista, ohjeet löytyvät kyllä internetistä (tosin jotkin niistäkin sivustoista näyttivät huijaussivustoilta). Sen halusin vain sanoa, että tämänkin takia kannattaa ainakin vilkaista käyttöehtoja — ettei asenne aivan väärää ohjelmaa samalla.

Why it matters to know what you mean by words (quick example)

People might wonder about why people like me worry about what a particular word or phrase means in a particular context. Here’s a quick example (that I removed from another article about something else) about how it matters.

You don’t even know what you’re saying unless you know what you mean by it. Even otherwise logical inferences can be affected by vague terms that mean more than one thing at the same time. Suppose someone thinks genre fiction is something that is formulaic and repeats the same old stuff, but also identifies any novel as genre fiction if it just has things like dragons or detectives. Then the person will end up assuming any book with dragons or detectives is formulaic and repeats the same old stuff, even though this is hardly a truth about the world, and even if it was, it would be incredible if someone didn’t soon break the conventions and, say, write about a different kind of detective in a different kind of plot. In this case, two definitions of genre fiction, one involving being formulaic and another just involving involving certain kinds of elements, would get confused to make an effective baseless belief about the world.

This of course has to do with prejudice and stereotypes too. It also appears in politics, and it’s something George Orwell wrote about. But I won’t go into more detail now, I just wanted to note this as a quick aside.

Ovatko paradigmat ja vallankumoukset välttämättömiä tieteessä?

1. Johdanto

Thomas Kuhnin teos The Structure of Scientific Revolutions on tieteenfilosofian ja -sosiologian klassikko. Siinä Kuhn esittää ajatuksen, jonka mukaan tiede (erityisesti luonnontiede) ei etene yksinkertaisen kumulatiivisesti uusien löytöjen lisätessä tietämystä, eikä myöskään pelkän rationaalisen todisteisiin perustuvan verifikaation tai falsifikaation kautta. Sen sijaan suuret edistysaskeleet tieteessä johtuvat kriiseistä, joissa aiemmin itsestäänselvänä pidetyt sanomattomat tieteen teon mallit korvautuvat uusilla. Tällöin tapahtuu radikaali siirtymä uuteen, jolloin kyse ei ainakaan tietyssä mielessä ole kumulatiivisesta prosessista. Lisäksi tässä prosessissa ei ole mahdollista yksiselitteisesti päätellä, onko uusi ajattelutapa todella vanhaa parempi selittämään havaintoja.

Kuhnin mukaan tämä prosessi on väistämätön osa tiedettä, eikä se sisältämistään ei-rationaalisista elementeistä huolimatta ole epätoivottavaa tieteen edistyksen kannalta. Näistä väitteistä on eri mieltä Nicholas Maxwell ehkä ansaitsemattomasti vähemmän kuuluisassa kirjassaan From Knowledge to Wisdom, jossa hän kritisoi nykyiseen tieteelliseen ajatteluun sisältyväksi näkemäänsä irrationaalisuutta. Maxwellin mukaan muun muassa juuri Kuhnin huomaama tieteellisten vallankumousten ei-rationaalisuus on oire tieteen kulttuuriin sisältyvästä ongelmasta – ei siis väistämätöntä vaan jotakin, mikä voitaisiin ja pitäisikin korjata. Continue reading

How popular science is like pseudoscience

Actually, the problem is that pseudoscience resembles popular science.

Let’s say you have a book or documentary. It goes through some evidence, maybe following the people studying it, maybe experiments, maybe just ideas and what’s done with them. The it comes to conclusions that are shown to follow from these. Say, “We considered these known facts and came up with the idea that things might be like this. Then we ran this experiment and got these results, proving our conjecture.”

Was that book or document a popular representation of established science (or maybe something new we can’t be sure about yet), or a bad, pseudo-scientific argument for conclusions that really don’t hold? Continue reading