Miggä ihmme Turru mure?

Turrun mureTurun ylioppilaslehden numerossa 5/2107 haastatellun Turun murteen asiantuntijan Tommi Kurjen mukaan “Turkulaiset nuoret eivät koe puhuvansa Turun murretta, koska he eivät käytä vanhempien tai isovanhempien käyttämiä murresanoja.”

No eivät varmaan. Turun murre on ainoa murre, jota kukaan ei koskaan puhu missään. Yksi tyyppi puhui ennen radiossa, mutta nyt se “Uutissi Turust” -ohjelma on kuulemma lopetettu.

Varmasti turkulaisilla on oma tunnistettava puhetapansa, mutta sitä ei missään tapauksessa pidä sekoittaa Turun murteeseen. Turun murre on jotakin, jota esiintyy “Uutissi Turust” -ohjelman lisäksi esimerkiksi Aku Ankan murteella kirjoitetuissa erikoisnumeroissa ja ylipäätään joka paikassa, missä on kirjoitettua murretta. Meille kerrotaan aina, että tämä on Turun murretta. Joten, okei. Se on sitten Turun murretta. Ja Turun murretta ei sitten puhu kukaan, koska turkulaiset eivät ainakaan puhu sillä tavoin. Olen kerran kuullut jonkun sanovan tunteneensa yhden ihmisen, joka puhui siten, mutta luonnossa en ole sitä kuullut. Continue reading

Advertisements

Pride-kulkue ja yläaste

PrideKävin tänään osallistumassa Turku Pride -kulkueeseen, koska olin samaa mieltä sen idean kanssa ja se oli kiinnostava tapahtuma. Siellä ollessani mietin, mitä erilaiset ihmiset mahtavat miettiä tapahtumasta. Olen kuullut joidekuiden ihmettelevän, miksi seksuaali- tms. vähemmistöt pitävät ääntä itsestään ja yrittävät olla niin erikoisia. Tiedän kyllä, mikä vastaus tuohon on. Kyse ei ole siitä.

Yksi esimerkki siitä miten asiat oikeasti ovat tulee helposti mieleen jos vain ajattelee, millaista oli kun olin yläkoulussa (siihen aikaan “yläaste”). En tiedä, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet niistä ajoista, mutta tiedän, etteivät täysin.

Ihan yksinkertaisesti sanottuna: Yläasteella pojat haukkuivat koko ajan toisiaan homoiksi. Kaikki tiesivät, mitä se tarkoitti (tai ainakin tiesivät sillä tavoin kuin monet aikuisetkin, jotka eivät tiedä eroa sukupuolineutraalin avioliiton ja anaaliseksin välillä), mutta se oli myös vain haukkumasana. Ja vaikka olisi ollut kuinka hetero, piti varoa, ettei vain tekisi tai sanoisi mitään sellaista, että joku voisi vääntää siitä homoussyytöksiä. Ties millaista sitten oikeasti homoseksuaalisilla pojilla oli.

Kerran yläasteellemme siirrettiin vähäksi aikaa eräs poika. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä hänen seksuaalinen suuntautumisensa todella oli. Mutta hän joutui silmätikuksi “homomaisen” käyttäytymisensä takia. Hän oli itse asiassa todella mukava ja avoin ja uskalsi olla oma itsensä, mutta hänet kiusattiin ulos siitäkin koulusta ja siirrettiin muualle. Ilmeisesti sellainen käytös oli liian normista poikkeavaa ja siksi ihmiset eivät sietäneet sitä. (Tietenkään en tiedä kaikkea, mitä tapahtui, ja tämä on vain paras arvaukseni.)

Tällainen oli siis tilanne jo koulussa. Ei ollut todellakaan niin, että seksuaalivähemmistöjen edustajat marssivat ympäriinsä kuuluttaen suuntautumistaan suureen ääneen ja halusivat huomiota. Päinvastoin oli niin, että muut tekivät koko ajan numeroa siitä, miten ei olisi saanut olla homo tai jotain vastaavaa.

Luuletteko sitten, että tämä loppuisi kouluun? Ettei siellä oppisi mitään asenteita?

Joten ei tarvitse ihmetellä, miksi vähemmistöt vaativat oikeuksia ja pitävät itsestään meteliä. Tarvitsee vain muistaa, millaista koulussa oli; eivät he sitä aloittaneet. Jos päästään siihen pisteeseen, että saa olla minkälainen tahansa eikä kukaan muu tee siitä numeroa, no, se olisi todella hyvä, mutta siellä ei nyt olla.

Emergenssistä

Pidin esitelmän emergenssistä filosofian opiskelijoiden kansallisessa seminaarissa (FOKS) Turun yliopistolla 14.11.2015. Tämä teksti on saman esitelmän kirjallinen versio, jonka tein ikään kuin luonnoksena hahmottaakseni suunnittelemani puheen rakenteen paremmin.

Tutkin väitöskirjassani emergenssiä ja sitä, miten sitä voidaan selittää informaation kautta. Tässä esseessä esittelen sitä näkökulmaa, josta lähden lähestymään kysymystä. Kyse ei ole niinkään tutkimukseni tuloksista kuin lähtökohdasta. Tässä sanotun ovat muut jo sanoneet ennen minua, vaikka eivät kaikkea yhdessä paikassa. Oman tutkimukseni tarkoitus on kehittää vielä yksityiskohtaisempaa yhtenäistä teoriaa emergenssistä ja informaatiosta.

Ensimmäinen vastattava kysymys on tietenkin se, mitä emergenssi oikeastaan on. Emergenssi on laaja käsite, joka tarkoittaa sitä, miten erilaisissa yhteyksissä jotakin uutta (ominaisuuksia, olioita, systeemejä) ilmaantuu jonkin toisen pohjalta. (Tämä saattaa havainnollistaa asiaa, vaikka emergenssiä se on vain hyvin heikossa mielessä.) Hieman yksinkertaistava sanonta on, että kokonaisuus on suurempi (tai erilainen) kuin osiensa summa. Continue reading

Ketkä maahanmuuttajat?

Suomessa on viime aikoina ollut paljon puhetta maahanmuuttajista ja maahanmuuton ongelmista. Tai ainakin näin asia ilmaistaan. Ollaan “maahanmuuttokriittisiä”.

Maahanmuuttoon liittyy omat ongelmansa ja siitä on puhuttava. Usein keskustelu on kuitenkin… tietynlaista.

“Maahanmuuttajat” ovat ongelma. Keitä tarkoitetaan, kun sanotaan näin? “Miten niin keitä? Minähän sanoin, maahanmuuttajia!” Okei. Minä olen tuntenut muutaman maahanmuuttajan. He olivat Amerikasta ja Englannista Suomeen muuttaneita valkoisia yliopisto-opettajia. Heistäkö oli siis puhe?

Eipä tietenkään, vaan niistä toisista. Tiedätte kyllä. Tummaihoisista. Ja käytännössä samaan syssyyn niputetaan kaikki suuremmin miettimättä, ovatko he maahanmuuttajia, pakolaisia vai jopa Suomessa syntyneitä. Ei myöskään kauheasti mietitä muita yksityiskohtia — ketä kiinnostaa, jos ihmiset tulevat vaikka aivan eri maista? Tietenkin kaikki omasta mielestä saman näköiset ovat samanlaisia.

Tämä ryhmä on siis ongelma, ja siitä voidaan tehdä yleistyksiä — tämä ryhmä, joka ei oikeastaan ole “maahanmuuttajat” vaan “tummaihoiset ihmiset”.

Voisin nyt sanoa, että onhan tuo rasismia, koska se on ihan selvää. Se ei kuitenkaan ole tässä pointti, vaan se, että se on joka tapauksessa älytöntä ja epäreilua ja tekee järkevän keskustelun mahdottomaksi.