Pride-kulkue ja yläaste

PrideKävin tänään osallistumassa Turku Pride -kulkueeseen, koska olin samaa mieltä sen idean kanssa ja se oli kiinnostava tapahtuma. Siellä ollessani mietin, mitä erilaiset ihmiset mahtavat miettiä tapahtumasta. Olen kuullut joidekuiden ihmettelevän, miksi seksuaali- tms. vähemmistöt pitävät ääntä itsestään ja yrittävät olla niin erikoisia. Tiedän kyllä, mikä vastaus tuohon on. Kyse ei ole siitä.

Yksi esimerkki siitä miten asiat oikeasti ovat tulee helposti mieleen jos vain ajattelee, millaista oli kun olin yläkoulussa (siihen aikaan “yläaste”). En tiedä, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet niistä ajoista, mutta tiedän, etteivät täysin.

Ihan yksinkertaisesti sanottuna: Yläasteella pojat haukkuivat koko ajan toisiaan homoiksi. Kaikki tiesivät, mitä se tarkoitti (tai ainakin tiesivät sillä tavoin kuin monet aikuisetkin, jotka eivät tiedä eroa sukupuolineutraalin avioliiton ja anaaliseksin välillä), mutta se oli myös vain haukkumasana. Ja vaikka olisi ollut kuinka hetero, piti varoa, ettei vain tekisi tai sanoisi mitään sellaista, että joku voisi vääntää siitä homoussyytöksiä. Ties millaista sitten oikeasti homoseksuaalisilla pojilla oli.

Kerran yläasteellemme siirrettiin vähäksi aikaa eräs poika. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä hänen seksuaalinen suuntautumisensa todella oli. Mutta hän joutui silmätikuksi “homomaisen” käyttäytymisensä takia. Hän oli itse asiassa todella mukava ja avoin ja uskalsi olla oma itsensä, mutta hänet kiusattiin ulos siitäkin koulusta ja siirrettiin muualle. Ilmeisesti sellainen käytös oli liian normista poikkeavaa ja siksi ihmiset eivät sietäneet sitä. (Tietenkään en tiedä kaikkea, mitä tapahtui, ja tämä on vain paras arvaukseni.)

Tällainen oli siis tilanne jo koulussa. Ei ollut todellakaan niin, että seksuaalivähemmistöjen edustajat marssivat ympäriinsä kuuluttaen suuntautumistaan suureen ääneen ja halusivat huomiota. Päinvastoin oli niin, että muut tekivät koko ajan numeroa siitä, miten ei olisi saanut olla homo tai jotain vastaavaa.

Luuletteko sitten, että tämä loppuisi kouluun? Ettei siellä oppisi mitään asenteita?

Joten ei tarvitse ihmetellä, miksi vähemmistöt vaativat oikeuksia ja pitävät itsestään meteliä. Tarvitsee vain muistaa, millaista koulussa oli; eivät he sitä aloittaneet. Jos päästään siihen pisteeseen, että saa olla minkälainen tahansa eikä kukaan muu tee siitä numeroa, no, se olisi todella hyvä, mutta siellä ei nyt olla.

Emergenssistä

Pidin esitelmän emergenssistä filosofian opiskelijoiden kansallisessa seminaarissa (FOKS) Turun yliopistolla 14.11.2015. Tämä teksti on saman esitelmän kirjallinen versio, jonka tein ikään kuin luonnoksena hahmottaakseni suunnittelemani puheen rakenteen paremmin.

Tutkin väitöskirjassani emergenssiä ja sitä, miten sitä voidaan selittää informaation kautta. Tässä esseessä esittelen sitä näkökulmaa, josta lähden lähestymään kysymystä. Kyse ei ole niinkään tutkimukseni tuloksista kuin lähtökohdasta. Tässä sanotun ovat muut jo sanoneet ennen minua, vaikka eivät kaikkea yhdessä paikassa. Oman tutkimukseni tarkoitus on kehittää vielä yksityiskohtaisempaa yhtenäistä teoriaa emergenssistä ja informaatiosta.

Ensimmäinen vastattava kysymys on tietenkin se, mitä emergenssi oikeastaan on. Emergenssi on laaja käsite, joka tarkoittaa sitä, miten erilaisissa yhteyksissä jotakin uutta (ominaisuuksia, olioita, systeemejä) ilmaantuu jonkin toisen pohjalta. (Tämä saattaa havainnollistaa asiaa, vaikka emergenssiä se on vain hyvin heikossa mielessä.) Hieman yksinkertaistava sanonta on, että kokonaisuus on suurempi (tai erilainen) kuin osiensa summa. Continue reading

Ketkä maahanmuuttajat?

Suomessa on viime aikoina ollut paljon puhetta maahanmuuttajista ja maahanmuuton ongelmista. Tai ainakin näin asia ilmaistaan. Ollaan “maahanmuuttokriittisiä”.

Maahanmuuttoon liittyy omat ongelmansa ja siitä on puhuttava. Usein keskustelu on kuitenkin… tietynlaista.

“Maahanmuuttajat” ovat ongelma. Keitä tarkoitetaan, kun sanotaan näin? “Miten niin keitä? Minähän sanoin, maahanmuuttajia!” Okei. Minä olen tuntenut muutaman maahanmuuttajan. He olivat Amerikasta ja Englannista Suomeen muuttaneita valkoisia yliopisto-opettajia. Heistäkö oli siis puhe?

Eipä tietenkään, vaan niistä toisista. Tiedätte kyllä. Tummaihoisista. Ja käytännössä samaan syssyyn niputetaan kaikki suuremmin miettimättä, ovatko he maahanmuuttajia, pakolaisia vai jopa Suomessa syntyneitä. Ei myöskään kauheasti mietitä muita yksityiskohtia — ketä kiinnostaa, jos ihmiset tulevat vaikka aivan eri maista? Tietenkin kaikki omasta mielestä saman näköiset ovat samanlaisia.

Tämä ryhmä on siis ongelma, ja siitä voidaan tehdä yleistyksiä — tämä ryhmä, joka ei oikeastaan ole “maahanmuuttajat” vaan “tummaihoiset ihmiset”.

Voisin nyt sanoa, että onhan tuo rasismia, koska se on ihan selvää. Se ei kuitenkaan ole tässä pointti, vaan se, että se on joka tapauksessa älytöntä ja epäreilua ja tekee järkevän keskustelun mahdottomaksi.

Pitäisikö sitä ja sitä opettaa koulussa?

Uutisissa puhuttiin juuri tietokoneohjelmoinnin opettamisesta peruskoulussa. Kuulostaa hyvältä — se on varmaankin hyödyllinen taito. Tai sitten ei — siihen menevä aika on jostakin muusta pois, ja tarvitsevatko sitä muka kaikki?

Entäs sitten vaikka “pakkoruotsi”? Sehän ei ole yhtään pakollisempi kuin useimmat muutkaan aineet, mutta kuitenkin. Sehän on ihan turhaa, eikun siitähän voi olla vaikka mitä hyötyä.

Uskonnonopetus? Ei kai uskonasioita pitäisi opettaa koulussa, mutta eikö ole vielä pahempi, jos ihmiset eivät edes tunne uskontoja, jotka kuitenkin vaikuttavat heidänkin elämäänsä? Monet uskonnollisetkin ihmiset uskovat mihin sattuu.

Matematiikkaa tarvitaan jo kaupan kassalla… mutta suurta osaa yläasteen matematiikasta tarvitaan tietenkin vasta jossakin muualla — eli missä?

Näissä kaikissa kysymyksissä on se ongelma, että suurin osa niistä keskustelevista ihmisistä ei todennäköisesti tiedä niitä asioita, joiden perusteella päätöksiä voisi tehdä. Continue reading