The worst misconception about reason and rationality

See here for the Finnish version.

Logic is infallible in principle, and reason is generally the best means for figuring out how things are as well as how to act. However, if you take these ideas as assumptions, you need to be careful. People constantly seem to think that since reason is the most reliable way of reaching the truth, they can’t be wrong when employing it. That if you have reasoned out something, there is no point in listening to any further objections or considering whether you are really right.

However, this is not rational. It’s naïve to assume that you can just see what’s reasonable just like that and never be wrong. Situations may be much more complicated than how a person imagines them — and they usually are, which means that the person will often need to alter their original view of the situation and especially the practical solutions based on it. Thoughts supposedly based on pure reason may in fact depend on assumptions that are taken for granted but are really only baseless biases of the individual or the society — and this applies to anyone.

Science, and its reliability, are also based on the idea that all notions can in principle be tested and altered.

Being rational doesn’t mean that you reason things out “perfectly” in one go and then refuse to change your mind. Instead, that is called arrogance. One must change one’s mind if (and only if) they encounter a sufficiently good reason to do so.

(The message of this article is much the same as that of the earlier one “The Only Way to Be Right, and the Only Way to Be Rational”, but this time I want to emphasize the point that rationality involves a process of evolution of the correct answer.)

Advertisements

Pahin järkeä ja rationaalisuutta koskeva harhaluulo

See here for the English version.

Logiikka on periaatteessa erehtymätöntä, ja järki on yleisesti ottaen paras tapa saada selville, miten asiat ovat, kuin myös päättää, mitä pitää tehdä. Pitää kuitenkin olla varovainen, jos lähtee näistä oletuksista. Ihmiset tuntuvat toistuvasti olettavan, että koska järki on luotettavin keino päästä totuuteen, järjen käyttöön kuuluu se, että se ei voi olla väärässä. Että jos olet ajatellut jotakin järjellä, ei ole enää syytä kuunnella vastaväitteitä tai harkita, olisitko ollut oikeassa.

Tämä ei kuitenkaan ole rationaalista. On naiivia olettaa, että ihminen voi noin vain nähdä, mikä on järkevää, eikä voi erehtyä. Tilanteet voivat olla monimutkaisempia kuin ihminen kuvittelee, ja yleensä ovatkin, jolloin alkuperäistä käsitystä ja varsinkin käytännön ratkaisuja tulee usein tarve muokata. Mukamas puhtaaseen järkeen perustuvat ajatukset voivat nojata itsestäänselviksi katsottuihin asioihin, jotka ovat itse asiassa vain ihmisen tai yhteiskunnan perusteettomia ennakkoluuloja — ja tämä pätee kehen tahansa ihmiseen.

Tiede, ja sen luotettavuus, perustuvat myös siihen, että kaikkia ajatuksia voi aina periaatteessa testata ja muuttaa.

Rationaalisuus ei ole sitä, että järkeilee kerran “täydellisesti” ja sitten kieltäytyy muuttamasta mieltään. Sitä kutsutaan ylimielisyydeksi. Mieltään pitää muuttaa jos (ja vain jos) esiin tulee tarpeeksi hyvä syy tehdä niin.

(Tämän artikkelin sanoma on pitkälti sama kuin aikaisemman “The Only Way to Be Right, and the Only Way to Be Rational”, mutta tällä kertaa korostan nimenomaan sitä, että rationaalisuudessa on kyse prosessista, jossa oikea vastaus kehittyy vähitellen.)

xkcd Misconceptions Day 2014: Darwin’s quote on the eye

No Finnish version available.

This is the hundredth post on this weblog. Yay. Too bad I didn’t have anything more grand or celebratory.

I almost forgot, but I’m just barely in time (in my own time zone) for xkcd Misconceptions Day, inspired by this comic:

Here’s the link to the Wikipedia page for you to read at your leisure.

And below, you will find today’s semi-common misconception…

Continue reading

Questions about moral responsibility, punishments, and freedom

See here for the Finnish version.

There are some ideas connected to the notion of moral responsibility that are often taken for granted even when the topic is being discussed in depth. They are considered so natural that, typically, people do not even notice they’re making these assumptions.

  1. (Retributivism:) If a person has done something morally wrong, then it’s right to punish said person in some way that is proportional to the seriousness of the offence. This counters the normal duty not to harm others.
  2. However, the above only applies if the person is responsible for their act.
  3. A person is responsible for their act only if they committed it freely.
  4. A person only commits his act freely if they could have done otherwise.
  5. Some people are not responsible anyway (and sometimes not free either), depending on the definition — for example children, the mentally ill, etc.

Why do we so often assume these notions? Should we accept them, and if so, why? How are the notions to be understood exactly, and how are concepts such as “punishment”, “responsibility” and “freedom” to be understood? Why do these concepts stand in the relationships postulated for them above?

These questions have answers. (Some of them are found in this and this article here.) In this short article I just wanted to point to the fact that these are quite substantial ethical assumptions in their own right. One should note this if, for example, they’re ready to say that death penalty is justified for severe enough crimes due to their severity (employing thesis 1 above as a hidden premise). Why?

Kysymyksiä moraalisesta vastuusta, rangaistuksista ja vapaudesta

See here for the English version.

Moraalisen vastuun ajatukseen liittyy muutama oletus, jotka usein otetaan itsestäänselvinä silloinkin, kun asiasta aletaan keskustella yksityiskohtaisemmin. Niitä pidetään niin luonnollisina että tyypillisesti niitä ei yksinkertaisesti edes huomata.

  1. (Retributivismi:) Jos ihminen on tehnyt jotakin moraalisesti väärin, on oikein rankaista tätä ihmistä jollakin tavalla, jonka on vakavuudeltaan suhteessa rikkomuksen vakavuuteen. Tämä kumoaa normaalin velvollisuuden olla vahingoittamatta toisia.
  2. Tämä pätee kuitenkin vain, jos ihminen on vastuussa teostaan.
  3. Ihminen on vastuussa teostaan vain, jos teki sen vapaasti.
  4. Ihminen tekee tekonsa vapaasti vain jos hän olisi voinut tehdä toisin.
  5. Jotkut ihmiset eivät ole muutenkaan vastuussa (ja joskus eivät myöskään vapaita), kuten määritelmästä riippuen esimerkiksi mielisairaat, lapset jne.

Miksi niin usein oletamme nämä ajatukset? Pitäisikö meidän hyväksyä ne, ja jos, niin miksi? Miten ajatukset pitäisi tarkkaan ottaen ymmärtää ja miten käsitteet kuten “rangaistus”, “vastuu” tai “vapaus” tulkita? Miksi näillä käsitteillä on ne suhteet, jotka niille yllä esitetään?

Näihin kysymyksiin löytyy kyllä vastauksia. (Joitakin niistä on tässä ja tässä artikkelissani.) Tässä lyhyessä artikkelissa halusin vain huomauttaa siitä, että nämä kaikki ovat itsessään varsin painavia eettisiä väitteitä. Tämä olisi syytä huomata, jos esimerkiksi olisi valmis sanomaan muitta mutkitta, että kuolemanrangaistus on oikeutettu rangaistus tarpeeksi vakavista rikoksista siksi, että ne ovat niin vakavia (käyttäen piilotettuna premissinä oletusta 1 yllä). Miksi?