On todennäköisesti parempi olla outo kuin normaali

See here for the English version: It’s Likely Better to Be Weird Than Normal

Nähdäkseni yleensä, jos jotakuta ihmistä kutsutaan oudoksi, väitteessä on negatiivinen sävy. Jos kuitenkin tarkastelemme, mistä tämä johtuu, paljastuu, että ehkä asian ei kuitenkaan pitäisi olla niin.

Mistä siis on kysymys, kun ihmisen tai tämän tietyn käytöksen ajatellaan olevan outo(a)? Yrittämättä ja osaamatta kirjoittaa mitään täydellistä psykologista analyysia aiheesta totean sen verran, että outouden tunnetta näyttäisi aiheuttavan se, että jokin näyttäytyy vieraana ja sellaisena, mihin ei ole totuttu. Ihmiset usein vierastavat tällaisia asioita ja jopa kokevat ne jotenkin vääriksi. Siksi siis ei ole yleensä hyvä asia tulla kutsutuksi oudoksi.

Mutta tarkoittaako tämä, että outona oleminen on muuten huono asia? Näin olisi, jos ihmisiä vaivaavat asiat, joihin he siis eivät ole tottuneet, olisivat todennäköisesti jotenkin epätoivottavia. Toivottavaa olisi tällöin olla “normaali”, mikä on jonkinlainen epämääräinen kuviteltu keskiarvo siitä, millaisia ihmisten ajatellaan olevan.

On kuitenkin aika yleisesti hyväksyttyä, että ihmiset ovat keskenään erilaisia. Edelleen, ainakin jos hyväksytään länsimaisesta individualistisesta kulttuurista juuri se osa, jonka olen valmis hyväksymään, ihmisen on hyvä olla aidosti oma itsensä eikä vain yrittää sopeutua muiden odotuksiin. Yksilöllisyyttä jopa ihaillaan jollakin tasolla — mutta sitten, jos joku tosiaan on liian erilainen, hän saa negatiivisia reaktioita ja jopa painostusta ruveta enemmän tavalliseksi. Ja joka tapauksessa se näyttäytyy “outona”. Kuitenkin, jos tosiaan arvostamme ihmisen oikeutta olla sellainen kuin hän todella on, sellaisessa outoudessa ei ole mitään väärää. Sama seuraa, jos arvostamme luovuutta ja todellista jonkin uuden keksimistä.

Syyt sille, että jokin näyttäytyy outona, ovat varsin epäolennaisia asian järkevyyden tai toivottavuuden arvioinnin kannalta. Yleensä outo asia lienee vain jokin, mitä ei todellakaan ole tapana tehdä. Ei ole mahdotonta, että jonkin asian outona näyttäytymiseen on myös sisäsyntyisiä tai biologisia syitä — mutta sekään ei ole sama asia kuin että olisi luonnollisia syitä, miksi se olisi väärin. Syömättä oleminen ei ole vain outoa, se on fysiologisista syistä vaarallista, mutta esimerkiksi evoluutiosta periytyvä hämähäkkikammo ei tee suomalaisista pikkuhämähäkeistä vaarallisia. (En itse asiassa edes keksi hyvää esimerkkiä potentiaalisesti sisäsyntyisestä syystä pitää jotakin outona. Mutta jos niitä onkin, se ei siis muuta asiaa.)

Tämä kaikki johtaa siihen, että jos ei ole mitään muuta hyvää syytä olla tekemättä jotakin kuin että se on “outoa”, tällaisen outouden vältteleminen on siis sitä, että yrittää miellyttää ihmisiä, jotka reagoivat asioihin irrationaalisesti koska eivät osaa kyseenalaistaa omien automaattisten tuntemustensa alkuperää. Minulla ei ainakaan ole aikomusta, muuten kuin jos tilanteen käytännön vaatimukset pakottavat siihen, välittää sellaisten ihmisten kritiikistä tai pilkasta, jotka itse asiassa vain aivottomasti toistavat kulttuurin tai tavan heihin istuttamia perusteettomia ajatuksia, joita he eivät välttämättä pysty edes itse hahmottamaan. Mieluummin annan hyvän vaikutelman avomielisemmille ja itsetietoisemmille ihmisille.

Kun outouden toisissa (tai itsekin tekemissään asioissa) pystyy hyväksymään, se voi olla myös itsessään miellyttävää. Monesti ajattelen ja tunnen juuri, että jossakussa tai jossakin hienoa on muun muassa juuri hänen tai sen erikoisuus tai outous. En ole varma, mistä tässä on psykologisesti kysymys. Ainakin erikoiset asiat ovat kiehtovia.

Ei tietenkään voi sanoa, ettei saisi olla “tavallinen” jossakin suhteessa. Todennäköisesti kaikki ovat jollakin tavalla, ja miksei joku voisi olla kokonaankin tavallisena juuri oma itsensä? Koska ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja on niin monta asiaa, joiden suhteen voi olla erilainen, on kunkin yksilön kohdalla epätodennäköistä, ettei hänessä olisi ainakin jotakin outoa. Tavallisuutta sinänsä ei joka tapauksessa kannata tavoitella.

Sitä, mitä tässä nyt sanon, ei pidä sekoittaa eräisiin toisiin ajatuksiin, jotka voisivat kuulostaa vähän samalta. En esimerkiksi missään nimessä sanoisi, ettei meidän pitäisi olla rationaalisia. Ja rationaalisuus johtaa useissa asioissa samoihin tuloksiin ihmisestä riippumatta, esimerkiksi yleisissä moraalisäännöissä. Nämä viimeksi mainitut ovat joskus sosiaalisten odotusten mukaisia, joskus niiden vastaisia. Myös toisten järkevää kritiikkiä on syytä kuunnella. En siis myöskään sano, ettei ihmisellä voi olla mitään syytä yrittää muuttua. Mutta sellaisen syyn pitää olla todellinen. On myös syytä huomata, että rationaalinen toiminta voi hyvinkin olla outoa toisten silmissä näiden ollessa juuttuneina rajoitetumpiin ajattelumalleihin.

Toiseksi outous ei välttämättä ole aitoutta. Se, mitä sanoin, on, että aitous on yleensä outoa. Ei välttämättä ole oma itsensä, jos yrittää vain olla mahdollisimman erilainen kuin kaikki muut tai huomiota herättävän outo.

Kolmanneksi voi olla tilanteesta riippuen tarpeellista sopeutua irrationaalisiin vaatimuksiin mukautumisesta toisten odotuksiin. Tämän sanominen on kuitenkin vähän niin kuin sanoisi, että naisten kannattaa välttää jotakin tiettyä käyttäytymistä, kuten jossakin liikkumista tai jotenkin pukeutumista, jotta he eivät joutuisi raiskatuiksi: se voi joskus olla jopa tottakin, mutta silloin kuitenkin on puhe siitä, että jonkun ei ehkä kannata tehdä jotakin mikä ei itsessään ole mitenkään väärin eikä tuomittavaa, koska tilanne jossakin on niin huono, että silloin voi joutua toisten täysin epäoikeutetun hyökkäyksen kohteeksi. Tietenkin tässä puhuttu on lievempi asia kuin raiskaus — paitsi että jossakin sosiaalisesti ja moraalisesti kehittymättömässä yhteisössä se voisi olla jopa sama asia. Sopeutuminen toisten irrationaalisiin odotuksiin ei välttämättä ole vain pilkatuksi tulemisen välttämistä, se voi olla myös elämän ja kuoleman kysymys. Mutta tämä menee jo vähän käsillä olevan aiheen ulkopuolelle.

On siis vain rationaalista hyväksyä oma ja toistemme aito outous. Vahva ja kiinnostava yksilö on todennäköisesti outo. Tavallisuuteen pyrkiminen on todennäköisesti vain mukautumista ja rohkeuden puutetta.

Sama englanniksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s