Kaksi tapaa arvostaa totuutta, paitsi että oikeastaan vain yksi

See here for the English version: Two Ways of Valuing the Truth… Actually, Just One

Kaikki ihmiset eivät ehkä aina pidä totuutta kovin tärkeänä asiana. Mutta silloinkin, kun sitä pidetään tärkeänä, ehkä siihen suhtaudutaan jopa intohimoisesti, tämä voi esiintyä kahdella pääasiallisella tavalla, jotka ovat toistensa täydelliset vastakohdat. Annan niille saman tien tässä nimet: Selvittävässä lähestymistavassa pyritään saamaan todellinen totuus selville, vaikka mikä olisi. Säilyttävässä lähestymistavassa pyritään suojelemaan tunnettua totuutta millä keinoin hyvänsä.

Nykyaikainen tiede, tai ainakin sen teoreettinen ihanne, on puhtaimpia esimerkkejä selvittävästä lähestymistavasta. Kaikkia ajatuksia testataan jatkuvasti todellisuutta vasten. Kokemus on opettanut, vaikka siinä kesti hyvin pitkän aikaa, että ihmiset voivat vakuuttua lähes mistä tahansa uskomuksista ja kuvitella näkevänsä todistusaineistoa niistä katsoessaan maailmaa oletustensa silmälasien läpi. Sen takia väitteet täytyy todistaa todella uskottavasti, ennen kuin niitä voidaan hyväksyä. Kokeet pitäisi nimen omaan suunnitella niin, että ne voivat todistaa ajatuksen vääräksi, koska on aivan liian helppo uskotella itselleen todistaneensa jotakin oikeaksi. Lisäksi yksittäiset tutkimukset eivät riitä kunnollisiksi todisteiksi ajatukselle tieteessä, vaan siihen vaaditaan useita samansuuntaisia tuloksia. On myös huomattu, kuinka paljon muut tekijät kuin itse testattava asia voivat vaikuttaa tuloksiin. Siksi esimerkiksi lääketieteellisissä kokeissa pitäisi käyttää ainakin kahta ryhmää potilaita; molempia kohdellaan samalla tavoin, mutta toiset saavat itse testattavan hoidon ja toiset vain lumelääkityksen. Jos näiden välillä on jotakin eroa, sen ajatellaan todella johtuvan itse lääkkeestä.

Tämä on siis selvittävä lähestymistapa. Mitään ajatusta ei uskota ennen kuin on koeteltu, vastaako todellisuus todellakin sitä. Toisaalta mikä tahansa, mistä todellisuus antaa selviä todisteita, hyväksytään. Siksi tiedeyhteisö on hyväksynyt sellaisia ajatuksia kuin aikoinaan teologista kauhua herättäneen biologisen evoluution, tai normaalin ajattelutapamme vastaiset suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan. Keskeinen ajatus on tämä: Ole valmis kyseenalaistamaan mikä tahansa ajatus, joka näyttää todelta, vaikutti se kuinka itsestäänselvältä tai oli se kuinka miellyttävä tahansa; mutta ole myös valmis hyväksymään mikä tahansa ajatus, joka on todistettu, kuulosti se kuinka hullulta tai muuten epämiellyttävältä tahansa. Sillä, mitä nyt satutaan uskomaan, ei saa olla vaikutusta siihen, mitä pyritään uskomaan. Päämääränä on vain totuuden saavuttaminen.

Säilyttävä lähestymistapa puolestaan esiintyy todellisessa maailmassa ehkä puhtaimmassa muodossa “vaarallisissa kulteissa” ja (uskonnollisessa?) fundamentalismissa. Ehkä kaikkein kuvaavinta sen suhteen on se, että amerikkalainen fundamentalistikristillisyys, joka on perustuvinaan Raamattuun ja alkuperäisiin kristillisiin ajatuksiin, syntyi käsittääkseni alkujaan protestina Raamatun tutkimusta ja tulkitsemista vastaan, sitä vastaan, että otettiin selville, mitä Raamatun kirjoittajat olivat aikanaan todella tarkoittaneet. Myönnettäköön, että tähän sisältyi ilmeisesti se elementti, että ihmiset halusivat pystyä itse ymmärtämään Raamatun sisällön vain sitä lukemalla ja vierastivat eksoottisen tuntuisia tulkintoja. Ajatus on silti absurdi: “perinteen” ja “alkuperäisten merkitysten” puolestapuhujat, jotka uskoivat Raamatun olevan hyvin tärkeä lähde erilaisissa tärkeissä asioissa, kapinoivat sitä vastaan, että joku otti selville, mitä siinä oli todella alunperin aiottu sanoa. He siis eivät halunneet tietää sitä, mikä heidän uskomustensa mukaan oli kaikkein tärkeintä uskoa ja tietää. Toisaalta motiivi siihen näyttää myös selvältä. Jos yksi lähde on niin tärkeä, ja sitä on seurattava tarkasti, olisi erittäin hankalaa ja jopa kauhistuttavaa, jos ei voisi olla varma siitä, mitä siellä sanotaan. Selvittävä lähestymistapa ei takaa varmuutta, koska sen puitteissa ei voi koskaan päättää, että ei ole enää mahdollista, että olisi väärässä. Tarve uskoa olevansa varma johtaa luonnostaan säilyttävään lähestymistapaan.

Toinen motiivi säilyttävän lähestymistavan omaksumiseen on hallinta ja valta. Kuvauksissa autoritaarisista yhteisöistä, joita on tapana kutsua kulteiksi, tuhoisiksi kulteiksi tai vaarallisiksi kulteiksi, tämä motiivi näkyy selvästi, tosin sen ei sielläkään tarvitse olla ainoa. Tärkeintä ei välttämättä ole niinkään se, mitä uskotaan, vaan se, että kukaan ei kyseenalaista liikkeen johtajia. Hankalat soraäänet pitää vaientaa, ja tähän pyritään hallitsemalla ihmisten ajattelua.

Siitä ei pääse mihinkään, että selvittävä lähestymistapa johtaa meitä lähemmäs totuutta antamalla kokonaan uusia tietoja ja kumoamalla vanhoja vääriä uskomuksia, kun taas dominoivasti säilyttävä lähestymistapa johtaa nopeasti totuuden vääristelyyn ja vähättelyyn ja suoranaisiin valheisiin. Molempien taustalla voi olla halu uskoa siihen, mikä on totta, mutta säilyttävä lähestymistapa on liian sulkeutunut ja, no, liian pelkurimainen päästäkseen tähän tavoitteeseen. Tietämättömyys johtaa myös suvaitsemattomuuteen, koska ei olla valmiita tarkastelemaan omia lähtökohtia, jotka saattavat tuomita toisia ihmisiä täysin ilman järkevää syytä. Niinpä todisteisiin perustuva tiede on tuottanut meille valtavasti yllättävää, kiehtovaa ja hyödyllistä tietoa ympäröivästä maailmasta ja meistä itsestämme, ja esimerkiksi paljon lääkkeitä ja hoitoja (ja aseita…), jotka todella toimivat, ja samalla todistanut vääriksi lukemattomia vääriä ja haitallisiakin uskomuksia. Uskonnollinen fundamentalismi taas tuottaa loputtomasti suvaitsemattomuutta, irrationaalisia “moraalisia” vaatimuksia, ja esimerkiksi valtavan propagandakampanjan, joka uskottelee, että kaiken nykyisen biologian kulmakivi ja äärimmäisen hyvin ja monella tavalla todistettu evoluution ajatus on “vain teoria” ja “kriisissä”. Samalla fundamentalistit eivät usein pysty edes erottamaan melko tuoretta traditiota ikivanhasta, vaan uskovat kaiken hyväksymänsä olevan jälkimmäistä.

Vaikka tieteen ja uskonnollisen fundamentalismin “ihanneversiot” ovat hyviä esimerkkejä näistä ajattelutavoista äärimmilleen vietyinä, ne esiintyvät enemmän tai vähemmän lievemmissä muodoissa kaikkialla ihmisten ajattelussa. Näennäisesti samalla puolella uskomustensa perusteella olevat ihmiset voivat olla eri puolella tätä jaottelua, ja eri mieltä olevat voivat olla toistensa peilikuvia. Ateisti tai (sikäli ei kovin hyvä) tiedemies voivat puolustaa kantaansa fundamentalistisen sulkeutuneesti, kun taas joku uskovainen voi ymmärtää uskon ja Jumalan tahdon noudattamisen jatkuvaksi oppimis- ja kasvamisprosessiksi. Nämä lähestymistavat ilmenevät myös muualla kuin tieteessä ja uskonnossa. Esimerkiksi politiikassa näkee usein säilyttävään lähestymistapaan liittyvää sulkeutuneisuutta ja totuuden vääristelyä; täydellisin näkemäni kuvaus säilyttävästä lähestymistavasta onkin Orwellin 1984, jossa se liittyy poliittiseen diktatuuriin.

Lievemmässä muodossa selvittävä ja säilyttävä lähestymistapa ovat molemmat täysin välttämättömiä ja väistämättömiä osia ajatteluamme. Sovellamme ensinmainittua aina, kun muutamme uskomuksiamme minkään todisteiden perusteella, ja jälkimmäistä aina, kun emme heti muuta jotakin uskomusta näennäisten ristiriitaisten todisteiden takia. Ei kaikkia uskomuksia pidäkään heti muuttaa, ja sitä paitsi jokaiseen sellaiseen tilanteeseen sisältyy useampia mahdollisia uskomuksia, joista pitäisi osata muuttaa juuri sitä oikeaa. Jos esimerkiksi muistat laittaneesi avaimen taskuusi, ja sitten tunget käden taskuusi, mutta et heti tunne siellä avainta, on kohtuullista kaivaa vielä vähän lisää eikä heti päättää, että siellä ei olekaan avainta. Tällaisessa käytössä säilyttävä lähestymistapa on itse asiassa vain osa selvittävää lähestymistapaa; liian pitkälle menisit tietenkin silloin, jos tutkisit taskun perin pohjin etkä löytäisi mitään, mutta silti uskoisit avaimen olevan siellä. Pitää olla valmis muuttamaan mitä tahansa uskomusta, kunhan vain todisteet ovat riittävät, eikä erotella jotakin yhtä niistä pyhäksi.

Yksi ironinen asia näiden lähestymistapojen suhteen on se, että ihmiset huomaavat ne, mutta harvemmin kukaan huomaa, jos itse seuraa säilyttävää lähestymistapaa — ja helpoin tapa välttyä huomaamasta tätä on nähdä eri mieltä olevat sen uhreina. Jos joku ei vain millään usko sinun näkökantaasi, se voi johtua tämän toisen sisäisestä motivaatiosta olla muuttamatta uskomuksiaan, tai siitä, että sinun perustelujasi ei uskoisi kukaan muu kuin sellainen, joka on jo motivoitunut uskomaan kuin sinä, tai (mikä ei vaikuta olevan harvinaista) molemmista yhtä aikaa. Mutta kaikissa tapauksissa on helppo saada vaikutelma, että toinen kieltäytyy uskomasta sinun hyviä perustelujasi siksi, että hän sulkee silmänsä kaikelta, mikä voisi pakottaa häntä harkitsemaan uudestaan uskomuksiaan. Vastaavasti ryhmien tasolla: kreationistit väittävät evoluution puolustajien motiiveiksi muun muassa tiedeyhteisön kulttuuria, jossa epätodet uskomukset leviävät ja niitä puolustetaan todisteiden vastaisesti, eli juuri siitä, mikä tosiasiassa pätee heidän puoleensa. Ja koska ihmiset tuottavat aina omaa puoltaan tukevaa “tietoa”, tällaisen väittelyn kummallakin puolella on varmasti ihmisiä, jotka vain toistavat kuulemaansa eivätkä ole päätyneet johtopäätöksiin yhtään sen paremmilla perusteilla kuin toisen puolen vastaavat. Lisäksi, kuten sanottua, lähes minkä tahansa väittelyn kummallakin puolella on automaattisesti säilyttävää lähestymistapaa liikaa soveltavia, jolloin vastapuolen havainnot sellaisesta käytöksestä saattavat olla osittain oikeassa silloinkin, kun toisen ryhmän uskomus on itse asiassa objektiivisesti todisteiden tukema.

Yhteenvetona siis selvittävä lähestymistapa kohdistuu kokonaan uskomusten mukauttamiseen todellisuuteen, kun taas säilyttävä perustuu siihen, että todellisuuden pitäisi mukautua uskomuksiin. Jo pelkästä uskomusten luonteesta seuraa, että ensimmäinen näistä on oikein. Toisessa ei todella tavoitella totuutta vaan ainoastaan näennäisesti perusteltua varmuutta, loppua kaikelle kyseenalaistamiselle ja tarpeelle ajatella.

Lähteitä

Fiktiota

  • Orwell, George: 1984. Kuten sanoin yllä, täydellisin kuvaus säilyttävästä lähestymistavasta.
  • Pratchett, Terry: Pienet jumalat. (Small Gods.) Myös erittäin hyvä kuvaus (uskonnollisesta) fundamentalismista. Vaikka tämä kirja onkin humoristista fantasiaa, harva genreluokitukseltaan hienommalta kuulostava kirja on yhtä syvällinen tai sillä on yhtä paljon sanottavaa todellisesta elämästä.
  • Stewart, Ian ja Cohen, Jack: Heaven. Toinen valaiseva kuvaus uskonnollisesta fundamentalismista, tällä kertaa tieteiskirjallisuuden muodossa.

Tietokirjallisuutta

  • Ernst, Edzard ja Singh, Simon: Trick or Treatment? Alternative Medicine on Trial. Käydessään läpi vaihtoehtohoitojen todellista tehoa koskevaa todistusaineistoa tämä kirja samalla esittelee todisteisiin perustuvan lääketieteen perusteet ja perustelut. Tämä on analogista muiden (luonnon)tieteiden todisteisiin perustuvan lähestymistavan kanssa ja erittäin hyvä esimerkki selvittävästä lähestymistavasta.
  • Armstrong, Karen: The Battle for God. Fundamentalism in Judaism, Christianity and Islam. Ei tarvinne selitystä. Lähde väitteelleni kristillisen fundamentalismin alkuperästä, tosin minulla ei nyt ollut tätä kirjaa käsillä varmistaakseni asian.
  • Kuhn, Thomas: Tieteellisten vallankumousten rakenne. (The Structure of Scientific Revolutions.) Tässä esiteltyjen erottelujen kannalta Kuhnin klassisen teoksen voidaan ajatella koskevan suurelta osin sitä, miten säilyttävä lähestymistapa tietoon on väistämätön myös tieteessä (paradigmat ja normaalitiede) ja miten se ei kuitenkaan ole hallitseva (anomaliat ja vallankumokset). Kirjan sanomaa on taidettu tulkita myös niin, että tieteessä ei todellisuudessa olisi kyse ollenkaan selvittävästä lähestymistavasta, mutta tämä tulkinta ei näytä olevan ollenkaan oikea. Kyse on vain siitä, että prosessi etenee aiemmin oletettua vähemmän suoraviivaisesti ja yksiselitteisesti.

“Vaarallisista kulteista” internetissä

 Muuta

Tässä blogissa

Sama englanniksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s