Päätöksen tekemisen vaikeudesta

See here for the English version: On the Difficulty of Making a Decision

Kun puhumme päätöksen vaikeudesta tai monimutkaisuudsta, tarkoitamme yleensä, että on vaikeaa päättää, mikä vaihtoehto pitäisi valita useampien joukosta. Tässä haluan kuitenkin puhua siitä, miten monimutkaista päätöksen tekeminen voi olla sittenkin, kun on jo valinnut vaihtoehtojen joukosta sen oikean. Selvä esimerkki tässä mielessä monimutkaisesta päätöksestä on riippuvuudesta luopuminen tai muu elämäntapojen muutos; pitäisi olla selvää, että sellaiseen päätökseen sisältyy haasteita senkin pisteen jälkeen, kun sen on päättänyt olevan oikea valinta.

Prototyyppinen kuvamme valinnasta tuntuu olevan seuraava: meillä on edessämme joitakin vaihtoehtoja, ja päätös valita jokin niistä on yksinkertainen, automaattinen mielen toiminto, kun taas valinta perustuu joko syihin, joita pystymme tietoisesti arvioimaan, tai sitten pelkkään päätökseen itseensä, kuten jos meitä pyydettäisiin painamaan yhtä kahdesta napista, joista ei kummastakaan tietääksemme ole mitään toisesta eriäviä seuraksia. No, todellisuudessa siihen liittyy paljon muutakin useammallakin tasolla.

Ensinnäkin mielemme tietoinen ja jäkeilevä osa ei todellakaan aina hallitse valintoja. Voi käydä niin, että järkemme perusteella päädymme yhteen vaihtoehtoon, mutta toimimme kuitenkin toisin, kuten silloin, jos tahdonheikkous saa meidät antautumaan kiusaukseen, vaikka emme pidä sitä hyvänä ajatuksena. Toisaalta voi myös käydä niin, että meistä tuntuu, että tietoinen järkemme ohjaa päätöstä, kun todellisuudessa toimimme todistettavasti alitajuisista syistä, ja tietoisesti antamamme syyt ovat väkisinkin selittelyä. Johonkin näiden välille voitaisiin sijoittaa sellainen tapaus, missä valinta tuntui silloin hyvältä ajatukselta, mutta jälkeenpäin voimme vain sanoa sitä tahdonheikkoudeksi, koska tunnistamme aiemmat perustelumme pelkiksi tekosyiksi.

Se, että tahdonheikkoutta esiintyy ja itsehillintä ei aina ole riittävää, vaikuttaa päätöksentekoon lyhyellä tähtäimellä. Voi olla vaikeaa toteuttaa valitsemansa päätös jopa välittömässä valintatilanteessa. Pitkällä tähtäimellä asia monimutkaistuu entisestään. Voit olla tietyssä mielessä hyvin erilainen henkilö sillä hetkellä, kun esimerkiksi ajattelet objektiivisesti tupakoinnin vaaroja ja päätät lopettaa; ja myöhemmin, kun yksinkertaisesti himoat tupakkaa. Halusi ja tunteesi ovat erilaiset ja, sanoisin omakohtaisen kokemuksen perusteella (en tupakoinnista vaan muista asioista), ulkopuolisetkin asiat voivat näyttäytyä hyvin erilaisina. Halu lopettaa ei ehkä ole läsnä enää yhtä voimakkaana ja halu tupakoida tuntuu todella vahvalta. Syysi lopettaa tuntuu myös vähemmän tärkeältä, kun taas halu, joka aiemmin tuntui mitättömältä syyltä jatkaa, tuntuu merkittävältä tekijältä. En väitä, että tämä vastaa kaikkien kokemusta, mutta tällaistakin näyttäisi tapahtuvan.

Itse asiassa lienee niin, että eri halujen ja muiden motivaatioiden hetkestä toiseen vaihtelevat voimakkuudet ovat syy siihen, että tarvitsemme sellaisia käsitteitä kuin oikea, väärä, pitäisi, ei saa ja niin edelleen, toisin sanottuna periaatteita, sääntöjä ja arvotuksia, sekä moraalisia että instrumentaalisia. Ne pitävät mielessä sen, minkä uskomme hyödyttävän meitä (tai edistävän itsessään arvokkaina pitämiämme periaatteita) pidemmän päälle, ja millaisiin tekojemme seurauksiin meidän on kiinnitettävä huomiota, sen sijaan, että ajattelisimme aina vain sitä, miltä sillä hetkellä tuntuu.

Päätöksien kannalta tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että voidaksemme tehdä pitkän tähtäimen päätöksen, joka vaatii useita yksittäisiä päätöksiä matkan varrella vastoin kiusausta tehdä toisin, meidän täytyy jotenkin tehdä siitä periaate, joka on tarpeeksi vahva pitääkseen kaikkien niiden tilanteiden läpi. Koska voimme tahdonheikkouden takia epäonnistua yrityksessä tehdä oikea päätös tietyllä hetkellä, voimme sen takia epäonnistua tekemään pitkän tähtäimen päätöksen.

Monet tekijät vaikuttavat siihen, onnistummeko tekemään pitkän aikavälin tai monimutkaisen päätöksen tai valinnan tässä mielessä. Psykologisten tutkimusten mukaan jotkin tavat yrittää muuttaa tapojaan tai saavuttaa päämääriä ovat tilastollisesti vähemmän tehokkaita kuin toiset; esimerkiksi tahdonvoimaan luottaminen ei usein toimi, kun taas yksityiskohtaisen suunnitelman tekeminen toimii. Tärkeitä tekijöitä ovat oman tilanteen ymmärtäminen liittyvät: sen, miksi haluaa lopettaa tupakoimisen (tai mistä onkaan kysymys), mitä tavoitetta tavoitellessa saavuttaa ja menettää, ja miten siihen on tehokkainta pyrkiä. Tieto ja ymmärrys ovat ylipäätään tärkeitä. Joskus sitä ei ehkä edes tiedä, mitä tavoiteltu päämäärä todella pitää sisällään, kuten jos yrittää syödä vähemmin, mutta ei edes tajua, kuinka paljon napostelusta päivän aikana kertyy. Toinen tärkeä ja helpottava asia on arvojen ja minäkuvan oleminen sopusoinnussa sen kanssa, mitä muutosta haluaa. Uskomukset koskien itseä ja sitä, mitä haluaa muuttaa, ovat myös tärkeitä — jo se, että uskoo muutosen mahdollisuuteen, tekee onnistumisen todennäköisemmäksi, kun taas jos uskot esimerkiksi, että addiktiosi on sairaus, joka voi hallita sinua, niin voi tapahtua pelkästään senkin takia. (Näyttää siltä, että on itse asiassa tilastollisesti hieman parempi ruveta raittiiksi omillaan kuin Anonyymien Alkoholistien kautta, väittivät he itse mitä tahansa, koska vaikka siellä annetaan tukea, siellä myös opetetaan, että ilman sitä ei pärjää.) Muutkin alitajuiset esteet voivat estää meitä saavuttamasta päämääriämme; jokin voi vaikka ilman varsinaista ulkoista syytä tuntua niin mahdottomalta, ettei siinä pääse alkuunkaan.

Tapojaan voi kyllä joskus muuttaa tai muita muutoksia elämässään tehdä hetkessä. Jotkut vain lopettavat tupakoinnin kerralla, kun he tajuavat, että he todella haluavat lopettaa. Silloinkin päätöksen takana on kuitenkin todennäköisesti muitakin tekijöitä kuin pelkkä halu tai tahdonvoima. Usein, ehkä jopa tyypillisesti, sellaiset päätökset eivät ole niin yksinkertaisia. Ne saattavat koostua pitkästä taistelusta sellaisia omia taipumuksia kohtaan, joita ei halua edistää. Varsinkin sellaisessa tapauksessa on tärkeää tietää, mistä muutettavassa käytöksessä on kyse, yleisesti ja toisaalta itsen kohdalla, ja tuntea tekniikat, joilla sitä voi käsitellä. Toisaalta pitkän tähtäimen muutoksen tapauksessa tärkeää saattaa olla päättäväisyys jatkaa yrittämistä — ei hetkellinen tahdonvoima.

Riippuvaisuudesta irtautuminen on tässä ilmeinen esimerkki, mutta muistutettakoon, että se ei ole ainoa monimutkaisen päätöksen laji. Muita esimerkkejä voisivat olla päätös kohdella jotakuta paremmin, tai olla tuotteliaampi työssään, tai jopa vain olla tyytyväinen siihen, mitä on elämässä saanut. Nämä ovat kaikki näennäisen yksinkertaisia ajatuksia, joihin itse asiassa sisältyy monia yksittäisiä valintoja, sekä muuttujia, joista ei ehkä edes ole tietoinen mutta jotka vaikuttavat joko kykyyn jatkaa oikeiden yksittäisten valintojen tekemistä tai kykyyn edes alunperin tietää, mitkä yksittäiset valinnat ovat oikeita.

Onnistumalla tekemään haluamamme valinnat teemme itsestämme vapaampia. Niin teemme myös, kun ymmärrämme, mitkä päätökset todella ovat niitä, jotka meidän pitäisi tehdä edistääksemme niitä asioita, joista todella välitämme eniten. Vapaus ei tarkoita vain sitä, että pystyy tekemään niin kuin tietyllä hetkellä haluaa, vaan kykyä pystyä tavoittamaan todelliset päämäärämme. Vastaavasti kun ajattelemme vastuuta, se ei ole vain vastuuta yhdestä päätöksestä toimia siinä hetkessä, vaan myös siitä, miten aiemmat valintamme ja pyrkimyksemme vaikuttavat siihen, miten nyt valitsemme. Yksinkertaisin esimerkki tästä on se, että humalatila ei poista vastuuta sen alaisena tehdyistä teoista, jos on itse alunperin päättänyt tulla humalaan. Joskus kun tarkastelemme omia toimiamme ja niihin vaikuttaneita tekijöitä, meillä on syytä kyseenalaistaa se, toimimmeko vapaasti, koska tekijät, jotka liittyvät evolutiiviseen taustaamme, meihin vaikuttaneeseen yhteiskunnalliseen ohjelmointiin tai henkilökohtaisiin neurooseihimme, haittaavat kykyämme ajatella ja toimia järkevästi. Mutta kun tunnistamme sellaiset tekijät, meille aukeaa mahdollisuus vaikuttaa niihin ja hallita niitä. Ihmiset käyttäytyvät tavallaan paljolti niin kuin voisimme ajatella “pelkkien eläinten” käyttäytyvän, mutta meillä on kyky nousta sen tason yläpuolelle. Järki ei automaattisesti takaa sitä, mutta järkeä yhdessä ymmärryksen ja yrityksen kanssa voidaan käyttää sen saavuttamiseen.

Toisin sanottuna emme todellakaan aina valitse parasta vaihtoehtoa järjen perusteella, vaikka tietäisimme, mikä se on — mutta olisi toivottavaa, että tekisimme niin, ja tunnistamalla sen mahdollisuuden ja velvollisuutemme tehdä niin, ja ymmärtämällä, mitkä muut asiat vaikuttavat meihin, meillä on mahdollisuus onnistua siinä. Tämän kaiken takia päätöksiä ja valintoja ei pidä ajatella jonakin, joka tapahtuu yhdessä teossa tai hetkessä. Niitä ei pitäisi myöskään ajatella automaattisina tahdon suorituksina, koska on mahdollista yrittää tehdä päätös ja epäonnistua. Jos näin käy, ihminen on silti vastuussa toimistaan, mutta eron ymmärtäminen on tärkeää.

Kirjallisuutta

  • Baumeister, Roy (toim.): Handbook of Self-Regulation.
  • Peele, Stanton: Miten voitat riippuvuudet. (7 Tools to Beat Addiction.)
  • Wiseman, Richard: Minuutissa muutokseen. (59 Seconds. Change Your Life in Under a Minute.) (En suosittele tätä kirjaa yleisesti — sen konsepti ja monet sen neuvoista ovat hätäisesti kyhätyn oloisia — , mutta minulla ei ole mitään erityistä syytä epäillä sen tosiasiaväitteitä, ja muistaisin, että se sanoi jotakin siitä, mitkä ovat tutkimusten mukaan tehokkaita keinoja päämäärien saavuttamiseksi.)

Sama englanniksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s