Salaisuuksien kertomisesta eteenpäin

See here for the English version: On Passing on Secrets

“Jos sinulla on sellainen, haluat jakaa sen, mutta jos jaat sen, sinulla ei enää ole sitä.”

En oikeastaan ole mikään asiantuntija sen suhteen, miten ihmiset kertovat toisilleen salaisuuksia. Vaikutelmani perustuu suhteellisen pieneen määrään havaintoja todellisesta elämästä ja fiktiosta. Siksi en kirjoitakaan ensisijaisesti siitä, miten ihmiset yleensä toimivat, vaan filosofin tapaan siitä, miten pitää suhtautua siihen, jos joku toimii tietyllä tavalla tai jos itse kukin löytää itsensä tietystä tilanteesta.

Mahdollinen tilanne, josta aion puhua, on tällainen: A:lla on jokin salaisuus, mutta se ei ole niin salainen, että hän haluaisi olla kertomatta sitä yhtään kenellekään. Hän kertoo sen B:lle sillä ehdolla, että B ei kerro sitä kenellekään. Mutta myöhemmin B haluaisi kertoa salaisuuden eteenpäin syystä tai toisesta. Hän ajattelee, että se ei haittaa, kunhan hän kertoo sen valikoiden vain C:lle ja D:lle, kunhan nämä lupaavat myös olla kertomatta sitä eteenpäin. Mutta C ja D ajattelevat samalla tavoin kuin B, tai ehkä he eivät enää välitä asiasta niin paljoa, koska eivät tunne A:ta (tai ketä salaisuus sitten koskeekaan) yhtä hyvin. Ja sitten se leviääkin kaikkien tietoon.

Okei. Pitäisi olla selvää, mitä tästä voidaan sanoa. Ensinnäkin jos lupaat olla kertomatta jotakin kenellekään, se tarkoittaa sitten sitä, että rikot lupauksesi, jos kerrot sen kenellekään. On aivan turhaa teeskennellä, että siinä on jotakin eroa, jos kerrot sitä vain sanoen, että ei sitten saa kertoa eteenpäin — varsinkin, kun asetat itse juuri sellaisen esimerkin, jonka perusteella se voi lupauksista huolimatta levitä loputtomasti. Jos haluat lupaukseesi poikkeuksen, että jollekulle tietylle henkilölle voi kertoa, pyydä sitä lupauksen vastaanottajalta. (Voi se tietenkin joskus harvoin olla itsestäänselvääkin sekä sinun että salaisuuden kertojan mielestä, mutta tämä ei ole mikään tekosyy käytettäväksi muulloin.)

Toiseksi ei kannata kertoa salaisuuksia eteenpäin jos haluaa niiden pysyvän salassa, ellei sitten henkilölle, johon voi todella luottaa ja jolle tekee selväksi, miten asia on. Näin on ainakin jos arvaukseni että yllä esittämäni tapa suhtautua salaisuuksiin on yleistä on oikea.

Kolmanneksi voitaisiin vielä huomauttaa, että ei pitäisi edes suostua kuuntelemaan toisten salaisuuksia, jos näyttää siltä, että se, jota asia koskee, ei haluaisi sitä levitettävän. (Tähän on poikkeus se, jos kyse on jostakin väärinteosta, jonka henkilö haluaisi salata, ja joka ei ole jotenkin niin kaukainen, että sen tuominen taas esiin on vain epäreilua.) Jos joku alkaa sanomaan minulle, että “Minun ei oikeastaan pitäisi kertoa tätä, mutta…”, vastaukseni on usein (saisi ehkä olla useamminkin) “No älä sitten kerro sitä.” Oma uteliaisuus ei ole tärkeämpää kuin toisten yksityisyys. Sitä ei ole myöskään halu juoruta eteenpäin. Jos et haluaisi sitä tehtävän itsellesi, älä tee sitä toisille.

Sama englanniksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s