Kaikkein epäilyttävin lähde

See here for the English version: What One Should Be the Most Critical about

(Minulla on isompikin juttu tekeillä tänne, mutta siinä kestää vielä, ja nyt on jo aikakin laittaa tänne edes jotakin.)

Olen aikaisemminkin kirjoittanut kriittisestä ajattelusta. Kerratkaamme vielä: Kriittisen ajattelun ydin on siinä, että pyritään hyväksymään vain uskottavia väitteitä, ja tätä varten tarkastellaan puolueettomasti ja valveutuneesti kutakin väitettä ennen kuin päätetään, miten suhtautua siihen. Missään tapauksessa ei saa hyväksyä väitteitä vain siksi, että haluaisi, eikä etsiä vain omia uskomuksiaan tukevaa todistusaineistoa.

Ei ole kuitenkaan helppoa olla objektiivinen, koska vanhat uskomukset ja asenteet vaikuttavat vahvasti siihen, mikä vaikuttaa uskottavalta ja järkevältä, ja omia pahimpia heikkouksiaan kohtaan on usein sokea. Olet ehkä huomannut tämän väitellessäsi eri mieltä olevien kanssa. Onko sinusta koskaan tuntunut, että he voivat olla todella sokeita omille ennakkoluuloilleen ja virheilleen? Se on tietenkin totta. Ei auta, vaikka sinulla olisi kuinka paljon todisteita kantasi puolesta, jos toisen uskomukset ovat niin vahvoja, että hän pystyy selittämään pois mitkä tahansa vastaväitteet, usein edes kiinnittämättä niihin huomiota. Toisaalta hän voi itse esittää sinulle todisteita, joissa on selviä ongelmia, tai joista jo tiedät, etteivät ne voi pitää paikkaansa, ja sitten kieltäytyä kuuntelemasta, kun kerrot, miksi näin on. Ja mitä tulee huonoihin argumentteihin, ei olisi mitenkään ennenkuulumatonta, että toinen suoraan kieltää käyttävänsä tiettyä virheargumenttia samaan hengenvetoon kuin puolustaa omaa argumenttiaan, jossa selvästi ja läpinäkyvästi on sellainen virhe. Mikä tahansa kelpaa perusteeksi uskoa sellaista, mitä kohtaan ei oikeasti halua olla kriittinen.

Jos olet harrastanut esimerkiksi suhteellisen älyllisiä väittelyjä internetissä, niin kuin minä olen joskus, olet varmasti nähnyt paljon esimerkkejä siitä, miten suoraan sanottuna väärässä olleet ihmiset pettävät itseään. He eivät osaa ajatella kriittisesti ja hyväksyvät minkä tahansa perustelun, jos se johtaa haluttuun johtopäätökseen. Kriittisenä ajattelijana taas osaat arvioida potentiaalisia uskomuksia ennen kuin omaksut ne, osaat havaita toisten ajatusvirheet, ja suhtaudut omiin uskomuksiisi sopivalla nöyryydellä. Mutta tiedätkö, mikä on kaikkein epäilyttävin lähde? Mitä kohtaan sinun pitäisi olla kaikkein kriittisin, ennen kuin hyväksyt mitään siihen perustuvaa?

Se olet sinä itse.

Huomasitko muuten, miten kuvaus yllä oli kirjoitettu harhaanjohtavasti, vaikka se olikin tarkkaan ottaen tosi? No, jos huomasit juuri sen asian, mistä tässä puhun, ehkä jo tiedätkin sen, mitä yritän tällä artikkelilla sanoa. Kriittisen ajattelun tarkoitus ei ole löytää tapoja kumota eri mieltä olevien väitteitä tai vähätellä niitä. Kun esimerkiksi sanotaan, että kriittistä ajattelua ei saa soveltaa valikoivasti niin, että soveltaa sitä vain vastaväitteiden kumoamiseen mutta ei omiin uskomuksiinsa, tarkoitetaan juuri tätä; mutta senkin voi tulkita sen sijaan käytännössä näin: “Toiset ihmiset yrittävät usein soveltaa kriittisen ajattelun keinoja valikoivasti; jos näin tapahtuu, he ovat taas kerran väärässä ja minä oikeassa.”

Mitä tulee tekstini alkupään harhaanjohtavuuteen, tarkoitan sillä vääränlaisen näkökulman esittämistä. Tässä näkökulmassa muut tekevät virheitä ja sinä mukamas kriittisenä ajattelijana havaitset niitä. Tämä on huono ja tekopyhä näkökulma kriittisen ajattelun oppimiseen. Kriittistä ajattelua pitäisi soveltaa juuri silloin, kun itse on aikeissa hyväksyä jonkin kannan, ei vain toisten arviointiin. Toisten arviointi on toissijaista. Itse asiassa ei ole ihanteellista minun edes sanoa, että tässä on kysymys “sinusta”. Tietenkin on kyse yhtä hyvin “minusta”, koska juuri niin käsken toistenkin ajatella, että kysymys on aina itsestä. Käytän sanaa “sinä” yllä saadakseni aikaan tietyn retorisen vaikutuksen, mutta tästä eteenpäin puhun “meistä”. (Kyllä, myös sanaa “sinä” käytetään pari kertaa allakin. Jos katsot tarkemmin, sinun pitäisi nähdä, miksi kyse ei ole samasta asiasta, niin kuin tässäkään virkkeessä.)

Takaisin asiaan. Kun kohtaamme ihmisiä, jotka mielestämme tekevät pahoja argumentaatiovirheitä tai liimautuvat jääräpäisesti vääriin uskomuksiin, ajattelemme tietenkin, että he eivät ole kunnolla seuranneet kriittisen ajattelun perusteita. Tämä ei riipu siitä, ajattelemmeko asiaa nimenomaan kriittisen ajattelun nimellä vai vain yleisesti sen, mikä on oikea, totuuteen johtava tapa ajatella. Meillä on tietenkin oikeus tulla tähän johtopäätökseen riittävän todistusaineiston perusteella. Mutta se ei ole olennaisin tapa soveltaa kriittistä ajattelua väittelyn aikana. Olennaisinta on se, mitä haluaisimme toisenkin osapuolen silloin tekevän: harkita toisen argumentteja ja omia kantoja objektiivisesti ja päätyä siihen johtopäätökseen, joka on järkevin. Mutta on hyvin tavallista, että sen sijaan suuntaamme kaiken kriittisyytemme toisen väitteisiin, koska omamme vaikuttavat niin itsestäänselviltä, ja samalla vaadimme toiselta juuri sitä kriittisyyttä ja avoimuutta, joita itseltämme puuttuu.

On toinenkin ongelma siinä, jos kritisoimme liian kärkkäästi toista tietyistä ajatusvirheistä, itsepetoksesta tai vastaavasta. (Myös raskaampiin syytöksiin suoranaisesta epärehellisyydestä sisältyy tämä ongelma.) Emme voi olettaa helposti ja yksinkertaisesti näkevämme toisen pään sisään, saati sitten sydämen. Joskus toisen puheet näyttävät älyttömiltä, koska hänen ajattelutapansa tai viitekehyksensä on hyvin erilainen kuin omamme. Toisaalta voi myös olla niin, että avoimella asenteella ja kunnioittavalla keskustelulla (tai vain parilla lisäkysymyksellä) saisimme pian selville, mitä toinen todella tarkoitti, vaikka ensin käsitimme sen väärin. Joka tapauksessa on niin, että emme voi analysoida toisen puheita saati häntä itseään, jos emme edes ymmärrä häntä. Sitä paitsi vieraiden eri mieltä olevien ihmisten psykoanalyysi on aika lapsellista touhua, ja jos olet ollut sen vastaanottavassa päässä (minä ainakin olen ollut), tiedät, kuinka ärsyttävää se on. Lisäksi se lienee yhtä ärsyttävää ja vähän vakuuttavaa, vaikka se osuisikin oikeaan. Meidän pitää keskittyä argumentteihin itseensä.

Yllä puhuessani toisista ihmisistä väärässä olevina pudotin joukkoon myös tarkoituksella tekopyhän väiteparin: Toiset ihmiset voivat jättää esittämäsi todistusaineiston huomiotta, mutta toisaalta he voivat esittää sinulle todisteita, joiden virheellisyyttä he eivät sitten hyväksy. Tässäkin on opetus: Toisen näkökulmasta voi olla hyviä syitä hylätä meille kiistämättömältä näyttäviä todistuksia, tai ainakin näyttää olevan. Minä olen esimerkiksi valmis hylkäämään niihin perinpohjaisesti tutustumattakin hyvin epätodennäköisenä sellaiset väitteet, jotka ovat täysin valtavirtatieteen vastaisia ja joiden todisteena on vain anekdootteja. Tämä johtuu siitä, että tiedän paljon tieteen historiasta ja perusteista — ja siitä, miten tiukat kriteerit tieteellä on väitteiden hyväksymiselle ja miksi tämä on tarpeellista, ja miten epäluotettaviksi esimerkiksi anekdootit on todistettu. Mutta entä, jos joku ei tiedä tätä kaikkea, ja uskoo vahvan kokemuksensa tai vaikuttavien tarinoiden perusteella johonkin asiaan? Silloin ei ole ihmekään, jos hän pitää minua umpimielisenä todellisuudenkieltäjänä, kun hylkään hänen esittämänsä todisteet. Ja jos uskoisin tieteeseen sitä ymmärtämättä, enkä tietäisi, kuinka yllättävän epäluotettavia kokemukset voivat olla, silloin olisinkin ahdasmielinen ja auktoriteettiuskoinen, jos hylkäisin täysin kaiken “tieteen vastaisen”. Tieteeseen sattuu olemaan syytä luottaa, mutta jos sen tekee pelkän auktoriteetin takia, samalla logiikalla voisi yhtä hyvin uskoa vaikka pappeja.

Kun siis sanon, että meidän pitää olla kaikkein kriittisimpiä itseämme kohtaan, tarkoitan seuraavaa:

  • Meidän ei pidä uskoa sitä, jos jokin näyttää meistä itsestäänselvältä. Kriittisen ajattelun työkalut on tarkoitettu juuri kyseenalaistamatonta uskoa vastaan, ja sellaisia asioita, joissa on vaikeaa nähdä omia virheitään.
  • Jos antaudumme väittelemään jostakin, joka on meille perustavanlaatuinen uskomus, tai tarkastelemaan sitä — mitä meidän pitäisi tehdäkin — , meidän täytyy olla valmiita todella ottamaan huomioon vastakkaisia näkökantoja, jotka saattavat kyseenalaistaa sen. Väittelyssähän vaadimme juuri sitä toiselta osapuolelta. Jos olemme yhtään ajatelleet niitä, olisi omituista, jos perustavimmat uskomuksemme olisivat helposti kaadettavissa (olivat ne sitten oikeita tai ei), mutta aina on yritettävä olla avoin ja ymmärtää aivan erilaisista lähtökohdista lähteviä ihmisiä.
  • Jos haluamme hyväksyä jonkin uuden väitteen, josta pidämme, meidän täytyy silti pysähtyä miettimään, onko meillä syytä hyväksyä se.
  • Eri mieltä oleviakin ihmisiä pitäisi yrittää ymmärtää suunnilleen suopeuden periaatteen mukaan, ei sen vastakohdan — pitää yrittää löytää sanotusta jotakin järkeä eikä vain kumota sitä sen mukaan, miten se itselle ensiksi ilmenee. Lisäkysymykset ovat valaisevampia kuin syytökset järjettömyydestä. Vaikka kaiken maailman itsepetosta on olemassa, kanssamme eri mieltä (ja väärässäkin) olevilla on usein parempia perusteita, kuin meistä näyttää.
  • Ei pidä haluta olla aina oikeassa. On näkökulmia laajentava ja rakentava kokemus huomata ja myöntää olleensa väärässä, eikä kriittinen ajattelija ole sellainen, joka ei sitä koskaan myöntäisi.
  • Tämä ei ole helppoa.  Kaikki ovat sokeita omille järjettömyyksilleen, ja tämä pitää muistaa juuri itsemme kohdalla. Meidän omat järjettömyytemme näyttävät meistä järkeviltä.

On varmasti hyödyllistä kriittisen ajattelun kannalta opetella esimerkiksi tunnistamaan argumentaation muotoja ja virheitä, mutta kaikkein tärkeintä olisi oppia soveltamaan niitä juuri siellä, missä se on tarpeellisinta — niin lähellä, ettei sinne melkein edes näe. Vaikka olen suuressa määrin saanut nämä ajatukset seuraamalla toisten mielestäni väärässä olemista, en usko, että tätä opetusta voi todella oppia ilman, että on edes joskus huomannut olleensa itse väärässä tai epäreilu näistä syistä, ja minulle on onneksi käynyt niinkin.

Aiheeseen liittyvää

Sama englanniksi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s