Kaksi moraalin lajia, paitsi että oikeastaan vain yksi

See here for the English version: Two Kinds of Morality… Actually, Just One

On useampia mahdollisia näkemyksiä siitä, minkälaiset asiat ovat oikein ja väärin, ja niitä voidaan luokitella useammalla tavalla. Esitän tässä yhden havaitsemani varsin tärkeän erottelun: humanistinen vastaan sääntöihin perustuva etiikka, mitkä termit keksin juuri itse.

Yksi paikka, jossa muistan törmänneeni tähän erotteluun, oli Leila Jylhäkankaan artikkeli “Uskonto ja kuoleminen” (ks. alla). Jylhäkangas ei itse varsinaisesti tee juuri tätä erottelua, mutta se on huomattavissa hänen tutkimuksessaan. Hän tutki vapaaehtoisten lähettämiä kirjoituksia eutanasiasta. Huomioni kiinnitti se, että eutanasiaa vastustavat kommentit eivät koskaan perustelleet kantaa sillä konkreettisella mahdollisuudella, että siten voitaisiin alkaa hankkiutua eroon sairaista ihmisistä, mikä joskus mainitaan ainakin mahdollisena kysymyksenä. (Ainoastaan yksi “keinuvaa diskurssia” edustavaksi luokiteltu kanta selvästi mainitsi koko ajatuksen.) Ainoa syy, mikä ihmisillä aineistossa (joka, myönnettäköön, lieni melko pieni) oli vastustaa eutanasiaa, oli uskonnollinen. Joukossa oli myös uskonnollisia hyväksyviä kommentteja, minkä ei pitäisi tulla suurena yllätyksenä.

Ja mikä tämä uskonnollinen motivaatio oli? Oli puhetta siitä, miten on Jumalan käsissä päättää, milloin ihmiselämä päättyy, viidennestä käskystä “Älä tapa”, ja siitä, miten ihminen, jokainen ihminen, jopa vanha ja raihnainen, on Jumalan kuva ja siksi arvokas. Kysymys oli siis lähinnä ihmiselämän arvosta ja pyhyydestä. Varmasti jalo motivaatio. Paitsi, että…

Mutta odottakaapas; ennen kuin jatketaan siitä enempää, millaisia olivat eutanasiaa puolustavien argumentit? Täytyy myöntää, että varsinkin, kun luki Jylhäkankaan analyysia niistä, sitä puolustavat ihmiset saattoivat hiukan liioitella sitä, kuinka helposti elämä voisi lakata olemasta elämisen arvoista, ehkä johtuen jonkinlaisesta epäpuhtauden pelosta, joka ei ollut täysin rationaalista. Mutta siitä riippumatta perusidea oli tämä: kun elämässä ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin tuskaa ennen sen loppua, tai tyhjää olemassaoloa ilman yksilöllistä persoonaa, ei ole järkeä ylläpitää sitä. He halusivat kunnioittaa yksilön autonomiaa ja kokemusta.

Tämä saattaa nyt näyttää siltä, kuin tässä olisi ristiriita tärkeiden arvojen välillä, vaikka autonomian ja elämän, mutta nämä käsitykset ja käsitteet eivät todellisuudessa kuulu ollenkaan samaan kategoriaan tai ajattelutapaan. Voisin kuvitella, että kun joku sanoo uskovansa, että Jumala arvostaa jokaista henkilöä, jopa esimerkiksi vanhaa, sairasta ja kuolevaa, sen sanoja voi todella ajatella arvostavansa henkilöä enemmän kuin joku sellainen, joka sallisi eutanasian. Mutta muistakaa, että tässä ei ole puhe mistään sen tyylisestä, että ei yritettäisikään parantaa vanhoja sairaita ihmisiä koska he ovat niin hyödyttömiä. Jos todella harkitaan eutanasiaa todella harkitaan moraalisena vaihtoehtona, ja kyseessä eivät ole mitkään fasistit, on puhe ehkä tilanteesta, jossa henkilöllä on vain vähän elinaikaa jäljellä, ja kaikki siitä tulee olemaan tuskaa, ja hän haluaa jo lopettaa sen. Kysymys on tämä: mitä kunnioitat sellaisessa henkilössä sanoessasi tämän olevan liian arvokas, jotta eutanasia voitaisiin suorittaa? Et kunnioita hänen mahdollisuuttaan elää mielekästä elämää siitä eteenpäin, koska sellaista mahdollisuutta ei lähes varmasti kuitenkaan ole. Et arvosta hänen oikeuttaan olla kokematta kärsimystä, koska oli se sitten muuten tarpeellinen tai ei, sinun valintasi hänen puolestaan vain lisää kärsimystä. Et kunnioita hänen intressejään, koska vain kuolema voisi palvella niitä tässä vaiheessa. Et kunnioita hänen itsemääräämisoikeuttaan, koska toimit hänen tahtonsa vastaisesti.

Kunnioitat hänen elämäänsä. Mutta tämä ei tarkoita elämisen arvoista elämää. Se ei tarkoita useimpia niistä asioista, mitä se tarkoittaisi, jos puolustaisit sellaisen henkilön henkeä, jolla on vielä elämää edessään, tai estäisit häntä tekemästä itsemurhaa, koska hänellä olisi vielä mahdollisuus nauttia elämästään, vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan. Se ei tarkoita mitään, mikä on ihmiselle arvokasta elämässään. Se tarkoittaa sitä, että kunnioitat pelkkää ihmisen jatkuvaa olemassaoloa enemmän kuin tämän tuskaa ja nautintoa, intressejä, autonomiaa ja ehkä arvokkuutta. Se ei osoita ollenkaan kunnioitusta ihmistä itseään kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että käytät ihmistä välineenä tämän abstraktisti pyhän elämän säilyttämiseen, joka joskus nähdään Jumalan omaisuutena, niin että ihmisen velvollisuus on säilyttää se Jumalaa varten muuten hyödyttömän kärsimyksen läpi.

Sama nähdään muissakin yhteyksissä. Sanat ovat jaloja, ja varmaankin niiden käyttäjät uskovatkin niihin ja paheksuvat syvästi eri mieltä olevia. Mutta mitä ne sanat tarkoittavat?

Abortin vastustajat: vauvoja ei saa tappaa. Paitsi että tämä voi koskea myös pieniä solumöykkyjä, jotka eivät ole mitenkään ihmisiä. Jälleen todellinen ongelma tuntuu olevan ihmiselämän rajojen ylittäminen väärällä tavalla. Eräs artikkeli aiheesta ehdotti, että he näkevät itsekin eron implisiittisesti; vaikka he kuinka paasaavat vauvanmurhista, he eivät kysyttäessä uskoneet, että abortista pitäisi rankaista kuin murhasta. (Linkitetty sivu avautuu minulla tahmeasti Internet Explorerissa ja Firefoxissa ei ollenkaan.) Toisaalta, kuten heidän vastustajansa usein huomauttavat, samat ihmiset (eli monet amerikkalaiset konservatiivit) eivät välitä vähääkään siitä, huolehditaanko varsinaisista henkilöistä näiden synnyttyä.

Ja edelleen: perhearvot, tai avioliiton pyhyys. Paitsi, että perhe ja avioliitto ovat todellisuudessa tärketä meille siksi, että ne voivat tarjota meille läheisyyttä ja positiivista arvoa, ja avioliiton tapauksessa suhteen virallisen tunnustuksen. Mutta ne ihmiset, jotka vetoavat ensin mainittuihin ajatuksiin, voivat kieltää täysin sen ajatuksen, että ihmisillä on oikeus mennä naimisiin vain siksi, että rakastavat toisiaan ja haluavat olla virallisesti yhdessä. Muistan (valitettavasti hieman epämääräisesti) Päivi Räsäsen sanoneen, luultavasti Helsingin Sanomissa, että hän tuki oikeutta avioliittoon, koska se on perinteinen instituutio, ja miehen ja naisen välinen sellainen, ja sen takia hän ei myöskään hyväksynyt homoavioliittoja. Tietenkin tämä oli vain yksi lyhyesti lainattu kommentti, ja ehkä hän ei todella tarkoittanut sitä, mistä minä tietäisin varmasti… mutta jos otetaan kommentti sellaisenaan, se implikoi sitä, että Räsänen ei edes puolustaisi oikeutta miehen ja naisen väliseen avioliittoon, ellei se sattuisi olemaan perinteinen instituutio. Hänen logiikallaan olisi täysin epäolennaista, että mies ja nainen voisivat olla rakastuneita ja haluaisivat liitolle virallisen tunnustuksen. Tässä logiikassa ei viitata mitenkään niiden ihmisten hyvinvointiin, joihin päätös vaikuttaa; siihen ei sisälly myötätuntoa, ei empatiaa, ei hyvää tahtoa. Asiat nyt vain täytyy tehdä tällä tietyllä tavalla, koska se nyt vain on niin. Ainoa “osapuoli”, jonka “intressit” otetaan huomioon, on… perinne.

Heteroseksuaalisilla ihmisillä tuntuu olevan taipumus pitää homoseksuaalisia suhteitä jotenkin ällöttävinä, jos ei muuten niin kulttuurisista syistä. On keksitty erilaisia tekosyitä sille, miksi ne olisivat perverssejä. Nykyään tiedämme toisin. Ne ovat periaatteessa sama asia kuin heterosuhteet, paitsi että eivät heteroseksuaalisia. Mutta joidenkuiden on silti aina pakko keksiä jokin tekosyy vastustaa niitä.

Tämä on siis sääntöihin perustuvaa moraalia. Asiat pitää tehdä jollakin tavalla siksi, että pitää. Täytyy noudattaa joitakin rajoja siinä, mitä saa tehdä, ja se on moraalia. Se yleensä ilmaistaan hienoilta kuulostavilla tavoilla, mutta silloin, kun sen vaatimukset eroavat kohta kuvaamastani humanistisesta näkemyksestä, on itse asiassa niin, että se, mitä tekojan pohjalta aiheutuu todellisille ihmisille, vahingoittaako teko jotakuta tai ei, on täysin epäolennaista. Tekosyitä voidaan aina keksiä, mutta kaiken taustalla tuntuu olevan halu säilyttää asioiden järjestys. Siitä saattaa johtua se, että väitetään, että perhearvot murentuvat, jos homoavioliitot sallitaan, tai että ihmiset menevät seuraavaksi koiriensa kanssa naimisiin, vaikka kummassakaan ajatuksessa ei ole mitään järkeä, ja niissä ymmärretään täysin väärin tai ei ollenkaan taustalla oleva (humanistinen) eettinen ihanne. Näiden ajatuksien järjettömyys johtuu siitä, että ei ole mitään sellaista “luonnollista” asioiden järjestystä, kuin näissä mielipiteissä kuvitellaan. On vain yhteiskunnallisia arvoja. Mutta joillekuille ne ovat implisiittisesti pyhä järjestys, jonka rikkominen jollakin yhdellä tavalla johtaa kaaokseen.

Suojellaan ihmiselämän tai avioliiton pyhyyttä… ja todelliset, konkreettiset ihmisyksilöt voivat painua hiiteen. Tai kuolla AIDSiin, niin kuin ilmeisesti tällä hetkellä tapahtuu Afrikassa katolisen kirkon kondomienvastaisen kampanjan seurauksena. Koska ilmeisesti Vatikaanille todella on käytännössä tärkeämpää vastustaa seksiä ehkäisyvälineitä käyttäen ja saarnata (ei edistää, koska se ei yksinkertaisesti toimi) seksuaalista pidättyvyyttä ratkaisuna kuin estää miljoonia ihmisiä kuolemasta. (Olen lukenut tästä paljonkin aikaisemmin, mutta minulla ei ole juuri nyt lähdettä tässä edessäni, joten en välttämättä esitä kaikkia yksityiskohtia oikein tästä aiheesta. Valitettavasti luulen, että yleinen tilanne on kuvaamani kaltainen.)

Humanistinen etiikka puolestaan perustuu todelliseen ymmärrykseen maailmasta ja ihmisistä. Itsensä ja yhteiskunnan ymmärtäminen on hyvä alku; ymmärrys siitä, että jotkin tunteet siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin (yleensä väärin) ovat pelkkiä kulttuurin tuotteita. Ei Jumala opettanut sinua uskomaan jotakin, vaan vanhempasi. Jos jokin nyt tuntuu yksinkertaisesti väärältä, ehkä kannattaisi ajatella, miksi tunnet niin, ja pitäisikö sinun, eikä vain pitää subjektiivisia tuntemuksiasi totuuden ylimpänä tuomarina. Voit valittaa siitä, että ihmisjärki asetetaan tuomariksi, mutta ainakin se edes yrittää olla objektiivinen, kun taas intuition tai “Jumalan sanan” vain oletetaan osoittavan ulkoiseemme todelliseen totuuteen, vaikka siihen todellisuudessa uskotaan subjektiivisista syistä. Esimerkiksi elämän pyhyys on yleensä hyvä käsite — mutta yleensä pelastettavaan elämään sisältyy pelastamisen arvoista sisältöä, ja sen takana henkilö, jonka intresseihin kuuluu eläminen. Jos todella ymmärtää tilanteen, näkee tämän eron ja kiinnittää siihen huomiota. Ai niin, ja lisäksi, jos sinua todella ohjaa myötätunto, et vallitse vaihtoehtoa, joka vahingoittaa jotakuta mutta ei hyödytä ketään, vain siksi, että sinusta tuntuu, että on jokin sääntö. Kohtelet toisia ihmisiä subjekteina, et objekteina. Joku voisi sanoa, että jonkun tappaminen edes auttaakseen tätä pakenemaan elämää, joka ei ole elämisen arvoinen, tarkoittaa hänen kohtelemistaan objektina, tai sitä, että antaa hänen kohdella itseään objektina, mutta ei: siinä kohdellaan objektina vain hänen abstraktia “pyhää” elämäänsä, joka ymmärretään erillisenä kaikesta, mikä tekisi siitä elämisen arvoista, tai vastaavasti hänen abstraktia itseään, ilman tarpeitaan, halujaan, tai mitään, mikä tekee henkilöstä sen, mitä tämä on. Sääntöihin pohjautuva etiikka kunnioittaa abstraktioita, mutta voi kohdella varsinaista ihmistä objektina.

En muuten sano, että pitäisi olla täysin utilitaristinen, välittää vain tekemistesi yhteenlasketusta lopputuloksesta. Ihmisillä on oikeuksia, joita pitää kunnioittaa, ja voi olla tarvetta säännöille, joita seurataan periaatteen vuoksi. Mutta täytyy varoa ikinä asettamasta sääntöjä itse todellisuuden edelle tärkeydessä. Deontologisten ja utilitarististen näkökulmien välinen tasapaino on oma kysymyksensä, vaikkakin tiukka deontologia lipsahtaa sääntöpohjaisen etiikan puolella, vaikka sitä olisi yritetty kehittää järjen pohjalta.

Äläkä muuten luule, että Jumalaan uskominen antaa sinulle automaattisesti oikeuden valita sääntöihin pohjautuva moraliteetti. Jos teet niin, teet valinnan uskoa Jumalaan, joka käskee tehdä joitakin asioita ilman ulkoista syytä, etkä Jumalaan, joka odottaa sinun oppivan ymmärtävän maailmaa voidaksesi toimia viisaasti ja myötätuntoisesti. Jumalaan, jolle on tärkeämpää tehdä mielivaltaisia erotteluja hänen kunniakseen kuin se, mitä ihmisille todella tapahtuu. Miksi tämä olisi ilmeisesti oikea vaihtoehto? (Esimerkiksi Raamatussa Vanhassa testamenttissa Jumala sanelee koko ajan tiukkoja mielivaltaisia sääntöjä ja tappaa jatkuvasti ihmisiä rangaistukseksi epäkunnioituksesta, mutta evankeliumeissa Jeesus toimii aivan päinvastoin. Valinta on sinun, etkä voi piiloutua kenenkään taakse.)

Vielä yksi asia. Sääntöihin pohjautuvaan etiikkaan uskovat saattavat ajatella, että humanistisen etiikan kannattajat vain juoksentelevat ympäriinsä tehden kaikkia vääriä tekoja, mitä huvittaa, tai höpöttävät tunteellista roskaa ja yrittävät olla kilttejä kaikille eivätkä vaadi tai kiellä mitään. Sanon siksi lyhyesti, minkälaisia asioita humanistinen etiikka vaatii. Toisia ei saa vahingoittaa, ellei se ole aivan välttämätöntä suuremman vahingon välttämiseksi. Tämä tarkoittaa että esimerkiksi valehtelu, huijaaminen, varastaminen tai fyysinen tai henkinen väkivalta ovat väärin. Se tarkoittaa, että on varmasti väärin tappaa oikea henkilö, jolla olisi todella vielä elämää edessään. Se tarkoittaa, että ihmissuhteissa, seksuaalisissa tai muissa, pitää toimia vastuullisesti eikä rikkoa toisen luottamusta, ja niiden pitää perustua molemminpuoliseen suostumukseen. (Siinä on heti syy, miksi ei voi mennä naimisiin koiransa kanssa. Miten kieroutuneella tavalla ne ihmiset ajattelevatkaan, jotka eivät huomaa tätä, kun vertaavat homoavioliittoa sellaiseen.) Se tarkoittaa, että toisten ihmisten oikeuksia pitää kunnioittaa. Ainoa, mikä tekee humanistisesta etiikasta “epämoraalista”, on se, että siinä ei kytätä toisten ihmisten yksityisiä valintoja, jotka eivät vahingoita ketään. Muissa suhteissa se usein asettaa enemmän vaatimuksia kuin sääntöihin pohjautuva etiikka, koska se on monimutkaisempaa kuin se, että huolehditaan näkymättömien käytöksen rajojen ylittämisestä.

Humanistinen etiikka siis seuraa moraalisten valintojen seurausten ymmärtämisestä oikeassa maailmassa ja ihmisyksilöiden kunnioittamisesta. Sääntöihin pohjautuva etiikka perustuu tiettyihin rajoihin, joita ei saa ylittää — ja joista ei yleensä ymmärretä, mistä ne tulevat. Jos ihminen tajuaisi jonkin ajatuksen tulleen hänen kulttuuristaan tai muista henkilökohtaisista ennakkoluuloistaan, hän saattaisi harkita uudelleen, kannattaako sitä pitää niin pyhänä. Mielestäni tällainen sääntöihin perustuva etiikka ei ansaitse tulla ollenkaan kutsutuksi moraaliksi tai etiikaksi. Siinä vain kohotetaan korkeaan asemaan ja jopa jumalallisiksi ihmisen omia ennakkoluuloja ja, kyllä, kohdellaan ihmisiä välineinä eikä päämäärinä.

Aiheeseen liittyviä artikkeleja

Kirjallisuutta

  • Viittaamani artikkeli on “Uskonto ja kuoleminen”, kirjoittanut Leila Jylhäkangas, sivuilla 312–352 teoksessa Uskonnon paikka. Kirjoituksia uskontojen ja uskontoteorioiden rajoista. Toim. Outi Fingerroos, Minna Opas ja Teemu Taira. Suomen kirjallisuuden seura, 2004.
  • Jälleen kerran Steven Pinkerin The Better Angels of Our Nature. The Decline of Violence in History and Its Causes. Osio “Morality and taboo” luvussa “Better angels” esittää itse asiassa sellaisia psykologisten tutkimusten tuloksia erilaisista etiikan lajeista, joihin verrattuna tässä tekemäni erottelu näyttää hieman karkealta, joten sieltä kannattaa etsiä vielä parempaa ymmärrystä. Tässä käsittelemäni asia liittyy itse asiassa enemmän hänen myös käsittelemiinsä laajenevaan empatian piiriin ja järjen rooliin moraalissa kuin niihin kohtiin, joissa hän puhuu moraalin erilaisista lajeista.
  • Jos haluaa lähestyä asiaa teoreettisemmalla tasolla, metaeettinen pohja sille, miten voidaan sanoa, että jokin ei ole ollenkaan oikeata moraalia, selitetään varsin hyvin Robert L. Arringtonin kirjassa Rationalism, Realism and Relativism. Perspectives in Contemporary Moral Epistemology, tarkemmin sanottuna puhuttaessa siitä kannasta, jota hän kutsuu käsitteelliseksi relativismiksi (conceptual relativism; huomaa kuitenkin, että tällä termillä voidaan muualla etiikassa tarkoittaa myös jotakin muuta).

Sama englanniksi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s