Myyttinen eläin

See here for the English version: The Mythical Animal

Griffin

Ei tällainen. (Kuva: Wikipedia)

On varmasti biologien ja eläintieteilijöiden tehtävä kertoa meille siitä, millaisia muut eläimet kuin ihmiset ovat. Eläinpsykologiakin on erillinen alansa, tosin en tunne sitä kauheasti. Mutta jostakin syystä muutkin puhuvat eläimistä, ihmiset, jotka ovat erikoistuneet tutkimaan jotakin hyvin ihmiskeskeistä aihetta, kuten ajattelua, kulttuuria tai kieltä; filosofit, antropologit, kielitieteilijät. (Psykologeista en sentään ole valmis tätä sanomaan. Voi olla, ettei heillä edes ole sellaista tapaa.)

Puhuessaan ihmisistä ja eläimistä nämä ei-eläintieteilijät (ainakin silloin, kun tekevät sitä, mitä nyt ajattelen, eivätkä jotakin muuta; yleistyksissä pitää olla varovainen) nimen omaan vertaavat ihmisiä eläimiin. Ihminen toimii näin, eläin taas on jossakin suhteessa erilainen. Ihmisillä on käsitys tulevaisuudesta ja asioista, jotka eivät ole suoraan läsnä, eläimille on olemassa vain se, mikä on nokan edessä. Ihmiset pystyvät käsittämään tekojensa seuraukset ja siksi olemaan moraalisia, eläimet toimivat hetkellisistä impulsseista. Ihmisillä on järki, eläimillä on vaistot. Ja niin edelleen.

Jotkin tällaiset väitteet voivat jopa pitää enemmän tai vähemmän paikkansa, vaikka asettaisimme vastakkain ihmiset ja kaikki muut eläinlajit, mukaan lukien kaikkein älykkäimmät. Mutta tässä ei ole varsinaisesti kysymys siitä. Olennaista on se, että nämä väitteet eivät perustu ensisijaisesti mihinkään tietoon toisista lajeista. Ne perustuvat ajatuksiin siitä, millaisia ihmiset ovat. Mainittu “eläin” on yksinkertaisesti muuta, kuin mitä ihmisten kuvataan siinä yhteydessä olevan. Tällä ei ole mitään tekemistä toisten eläinlajien itsensä kanssa. Kysymys on siitä, että ne määritellään Toiseksi.

Kaikkien eläinten jaottelu ihmisiin ja kaikkiin muihin on useimmissa suhteissa täysin naurettava. Se on yhtä huono kuin kaikkien eläinten luokittelu selkärankaisiin ja selkärangattomiin, missä jälkimmäiseen “ryhmään” kuuluvat kaikki eläimet, jotka eivät kuulu yhteen ryhmään, joka on pinnallisesti katsottuna hyvin näkyvä (varsinkin meille, koska kuulumme siihen), mutta johon sisältyy vain hyvin pieni vähemmistö kaikista lajeista. On olemassa valtava määrä hyvin erilaisia eläinlajeja, vaikka ei edes laskettaisi hyönteisiä, jotka ovat muodostavat ylivoimaisen enemmistön (jotain yli 90%) kaikista lajeista, ja suurin osa on hyvin, hyvin erilaisia keskenään. Miksi siis puhua kaikista muista lajeista yhtenä ryhmänä ja vain meistä toisena? Minulla on jostakin syystä tapana havainnollistaa tätä muurahaisilla ja simpansseilla. Muurahaisten ja simpanssien välinen ero on valtava, kun taas ero meidän ja muurahaisten välillä on tuskin sitä suurempi, ja ero meidän ja simpanssien välillä, vaikkakin merkittävä — lähinnä kulttuurin takia — , on mitätön verrattuna niiden ja muurahaisten väliseen. Selvästikin on erittäin pitkä jatkumo sen suhteen, miten paljon eri eläinlajit muistuttavat meitä. Tai pikemminkin useita jatkumoita, koska samankaltaisuudesta voidaan puhua eri piirteiden suhteen.

Tämä tarkoittaa sitä, että “eläin”, jota niin usein verrataan meihin, on vain konstruktio, johon tungetaan kaikki, mitä me emme ole. Mutta ei pitäisi sanoa sanovansa jotakin jostakin, jos ei oikeasti puhu siitä itsestään. Jos sellainen on tarpeellista, pitäisi ainakin ymmärtää ja myöntää, mistä oikeasti puhutaan. Tätä ei tietenkään tapahdu vain akateemisissa yhteyksissä, ja se voi olla luonnollinen tapa ajatella niinkin perustavalla tasolla, että geeneihimme on ohjelmoitu kognitiivisia kategorioita eri olioluokille, ja ihmiset ja eläimet kuuluvat näihin. (Pascal Boyer teoksessa Ja ihminen loi jumalat väittää jotain tämän suuntaista, mutta minulla ei juuri nyt ole kirjaa käsillä, jotta voisin tarkistaa yksityiskohdat.) Mutta se ei muuta sitä, että se on kognitiivisesti tietämätöntä, sitä, että sanotaan eri asiaa kuin luullaan sanottavan. Sellainen puhe voi myös vahingoittaa eläimille ajateltua moraalista arvoa.

On toinenkin potentiaalinen ongelma. Ajattele väitettä, että ihmiset toimivat järjen perusteella ja eläimet vaiston. Se on hyvin naiivi näkemys siitä, miten ihmiset toimivat. Voimme usein itsekin käyttäytyä siten, miten “eläin” käyttäytyy. Itse asiassa näyttäisi olevan täysin mahdotonta toimia rationaalisesti, ellei ihminen tiedosta sitä, etteivät kaikki hänen omat impulssinsa ole rationaalisia. Ei voi huomata käyttäytyvänsä irrationaalisesti ja estää sitä, jos ei usko olevan mahdollista, että voisi käyttäytyä irrationaalisesti. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten ominaisuudet, jotka voivat olla ihmiselle tyypillisiä, mutta eivät ole automaattisia, voivat näyttää yleisesti automaattisilta ihmisille, kun niiden vastakohdat on laitettu pelkästään “eläimen” osaksi.

En aio tässä edes aloittaa puhumaan siitä, kun jaottelua sovelletaan toisin päin — kun ihmisistä puhutaan sinänsä huonompina kuin muut eläimet.

Tähän liittyy luonnollisesti myös se ajatus, että ihmisillä on jokin tietty piirre, joka erottaa meidät kaikista muista. Siitäkin pitäisi joskus kirjoittaa.

Sama englanniksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s