Joskus “suurilla” kysymyksillä ei ole väliä

See here for the English version.

En usko, että on mitään todellista mahdollisuutta, että Jumala olisi olemassa. Olen tarkastellut kaikkein kehittyneimpiä väitettyjä todistuksia, mitä olen löytänyt, eikä niissä ole mitään itua, ainakaan, kun ymmärtää tiettyjä asioita tieteen ja filosofian aloilta. Tiedän, että ihmiset voivat uskoa pelkästä uskosta, mutta minulle se olisi täysin luontoni vastaista. Jos ei ole mitään syytä uskoa jonkin asian olevan totta, sitten se lähes varmasti ei ole, ja mitä järkeä olisi uskoa sellaiseen, mikä ei ole totta? Voidaan siis sanoa, että olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka uskovat, että Jumala ei ole olemassa.

Kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi elämän suurista kysymyksistä. Jopa minun näkökulmastani on aluksi syytä kysyä jotakin sen kaltaista, vaikka vastaus sitten olisikin negatiivinen. Ja sehän määrittää kaiken muun, eikö vain? Miten maailma toimii, mistä kaikki tuli, mikä on moraalisesti oikein… Ja niille, jotka ovat uskonnollisia, on yhtä tärkeä jatkokysymys, mikä uskonto on oikeassa. Pitäisikö kaikkien seurata elämässään Raamattua vai Koraania? Varmasti tällaiset kysymykset jakavat meidät eri leireihin, varsinkin niihin, jotka ovat oikeassa, ja niihin, jotka eivät ole, sillä oikeasti, mikä ihmeen idiootti seuraa jotain vanhaa kirjaa, kun Jumala ei ole edes olemassa.

Ei, se ei oikeastaan ole yhtään näin. Fundamentalistit eri uskonnoissa ainakin voivat käyttäytyä hyvin samalla tavoin. No, ehkä tätä lukee joku, joka sanoo, tietenkin, sellaisiahan ne uskonnolliset ihmiset ovat. Mutta jotkut ateistit käyttäytyvät melkein kuin uskonnolliset fundamentalistit. Saman uskonnon sisällä taas maltillisilla ja fundamentalisteilla ei ehkä ole juuri mitään yhteistä. Itse tiedän ainakin uskovani joitakin melkein samoja asioita kuin jotkut teistit. Esimerkiksi tämä tyyppi:

Spong siis uskoo Jumalaan jostakin syystä. Minä en rupea kutsumaan häntä tyhmäksi sen takia. Hän ei kuulosta edes uskovan kirkkoon paljoa. Hän osaa kritisoida sitä älykkäästi, ja suoraan sanottuna hän tietää mistä puhuu paremmin kuin stereotyyppinen ateisti, joka sanoo samankaltaisia asioita. Eikä siinä isoa eroa ole kuitenkaan. Ja hänen objektiivisen ja kypsän näkemyksensä uskonnollisista traditioista lisäksi olen samaa mieltä hänen hengellisistä näkemyksistään, sikäli kuin pystyn niitä tästä tulkitsemaan. Ei, en yliluonnollisten juttujen suhteen. “Hengellinen” voi tarkoittaa joko kaikkea uskontoon liittyvää, oli se kuinka pinnalista tahansa, tai kaikkea elämän syviin kysymyksiin liittyvää, oli se kuinka maallista tahansa. Käytän jälkimmäistä määritelmää. (Ensimmäinen onkin tylsä.) Hän sanoo, “Ongelmamme ei ole, että synnymme syntisiksi. Ongelmamme on, että emme vielä tiedä, miten saavuttaisimme täyden ihmisyyden.” (“Our problem is not that we are born in sin. Our problem is that we do not yet know how to achieve being fully human.”) Olen todellakin samaa mieltä. Hän vain ilmeisesti ajattelee, että on valmiiksi olemassa Jumala, Joka edustaa ihmiskunnan päämäärää. Minä ajattelen, että olemme siinä suhteessa yksin, mutta meidän täytyy joka tapauksessa asettaa itsellemme samankaltaisia ihanteita. (Jätän tämän tietoisesti epämääräiseksi, koska en voi selittää elämän tarkoitusta tässä artikkelissa. Ehkä tulevissa.)

Helpoimmin selitettävissä olevat keskeiset uskomukset, joista parhaita esimerkkejä nähdään uskonnoissa, ovat yksi asia, jonka pohjalta ihmiset asettavat toisiaan lokeroihin ja stereotyyppeihin. Vaikka se on ymmärrettävää, se on typerää. Olen nähnyt ateistien internetissä tosissaan sanovan, että jonkun voi odottaa olevan älykäs, jos hän on ateisti. (Uskovaiset tekevät vastaavaa, mutta olen nähnyt sitä vähemmän.) Pah. Mitä sitten, vaikka hän vastaa yhteen kysymykseen oikein? Rikkinäinen kellokin näyttää oikeaa aikaa kahdesti päivässä. Varmasti tällainen stereotyyppinen ateisti velloo ylimielisyydessä kuullessaan tutkimuksista, joissa uskovaisten osoitetaan saavan uskomuksensa syistä, jotka liittyvät perheeseen tai psykologiaan (ja ei siis järjen pohjalta). Mutta kyllä ateistiksikin voidaan ruveta kapinahengessä tai vastaavaa. Vastaavasti älykkäimmätkin ihmiset ovat joskus väärässä. Ja se ei ole niin yllättävää, kun huomataan, kuinka vähän eroja voi olla “uskovan” ja “ei-uskovan” uskomusjärjestelmien välillä.

Asenteet ovat samankaltainen ilmiö. Taaskin internetissä olen nähnyt ateistin osoittavan fundamentalistin luotaantyöntävää ahdasmielisyyttä. Olen myös lukenut kääntymystarinoita eri suuntiin. “Olin uskonnossa A ja halveksin uskontoa B tietämättä siitä oikeasti mitään, kunnes viimein tutustuinkin siihen, tajusin, kuinka ahdasmielinen olin ollut, ja vaihdoin uskontoon B, missä nyt elän paljon onnellisempana ja avarakatseisempana.” Tai “Olin ateisti, mutta käännyin uskontoon A.” Tai “Olin uskonnossa A kunnes ryhdyin ateistiksi.” Kun on lukenut muutaman tällaisen, pitäisi tajuta, etteivät ne todista ensimmäisen vaihtoehdon yleisestä ahdasmielisyydestä eivätkä toisen vaihtoehdon paremmuudesta. Kertoja vain yhdistää ahdasmielisyyden siihen ajatusjärjestelmään, jonka parissa hän kasvoi, ja uuteen sen, että hän on oppinut ajattelemaan. Ja tietenkään laajempi uskonnollinen traditio, uskomusjärjestelmä tai uskon poissaolo ei määritä sitä, millaisen asenteen kukin ottaa, tai kuinka hyvin olet perillä asioista. Ne “älykkäät” ateistit eivät ehkä edes tiedä syitä, joita on väitetty olevan uskoa Jumalaan, samoin kuin ne “tietenkin oikeassa olevat” uskovaiset eivät välttämättä tunne ateistien argumentteja, muita uskontoja, eivätkä paljoa edes omaansa. Mutta näyttäisi siltä, että mitä vähemmän ihmiset tietävät, sitä todennäköisemmin he myös halveksivat muita siitä, että nämä ovat niin väärässä. Onneksi kaikki eivät ole sellaisia. Enhän minä tässä itse halua kuvata kaikkia ihmisiä minään stereotyyppeinä. Puhun vain niistä ihmisistä, joihin tämä pätee, keitä he sitten ovatkaan, ja tiedän, että heitäkin on.

On vaikea löytää tiensä tosiasioiden ja yleistyksien joukossa sortumatta stereotyyppien käyttöön. Luulen esimerkiksi lukeneeni jostakin (saatan lisätä lähteen tähän myöhemmin), että eräässä tutkimuksessa uskonnottomat tunsivat uskontoon liittyviä asioita keskimäärin paremmin kuin uskovat — lukijan pitäisi pystyä näkemään, miksi tämä ei vaikuta yllä sanomaani tippaakaan, mikä olisi erillisen artikkelin aihe. Mutta ymmärtäkää ainakin tämä: yksinkertaistetut päättelyt muotoa, että kaikki, joilla on jokin väärä uskomus, ovat tyhmiä; että ne, joilla on tietty oikea uskomus, ovat älykkäämpiä; ja että kaikki, joilla on jokin yhteinen uskomus, ovat muussakin suhteessa samanlaisia — ovat liian yksinkertaisia. Maailma ei toimi sillä tavoin, eikä se välitä sinun ennakkoluuloistasi.

Sama englanniksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s