Mitä filosofia oikeastaan on?

See here for the English version.

En ole varma, mitä ihmiset luulevat filosofian olevan. Tiedän kyllä, mitä itse luulin: että se on niin epämääräistä ja mukamas syvällistä ajattelua, että siinä ei ole mitään todellista sisältöä. Tässä kohdassa mieleeni tulee aina Veturi-lastenohjelman jakso jossa, sikäli kuin muistan oikein, filosofi vieraili päähenkilöiden luona ja Oiva juuttui istumaan hänen kanssaan keksimässä vertauskuvia sille, millaista elämä on. Tyyliin “Ehkä elämä on… kuin omena” (mitä seuraisi selitys siitä, miten se on kuin omena, ja en suoraan sanottuna viitsi keksiä sellaista).

Tietenkin tämä oli se sama ohjelma, jossa tietokone alkoi käynnistettäessä puhua ja vaati, että sille syötetään korppuja. Ehkä siitä olisi pitänyt arvata, että siellä ei välttämättä esitetty asioita hirveän tarkasti oikein. Filosofian kuvaus oli realistisempi, mutta se nyt ei vielä sano paljoa, koska puhuvan tietokoneen syöttäminen on aika kaukana todellisuudesta.

Ei niin, että käsitykseni filosofiasta silloin perustui siihen Veturin jaksoon. Ei ainakaan luullakseni. Sen sijaan se varmaankin perustui samoihin yleisiin ajatuksiin kuin mihin ohjelman tekijät olivat kuvauksensa perustaneet. Mutta, lyhyesti kerrottuna, kun menin ensimmäiselle filosofian kurssilleni lukiossa, tajusin sen olevankin juuri sitä, mitä olin aina tehnyt. Se oli juuri minun tyylistäni ja todella järkevää toimintaa.

Eli mitä se siis on? Suokaa anteeksi, että harhaudun vielä yhteen anekdoottiin ennen kuin vastaan kunnolla. Kun yliopistolla useita vuosia myöhemmin menin filosofian johdantokurssille, ensimmäisen luennon aihe oli filosofian määritteleminen. Se ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista. En muista enää yksityiskohtia, mutta luennoitsija puhui sellaisista asioista kuin kuinka vaikea on oikeasti määritellä käsite, ja muista asioista, joita nousi esin näennäisen yksinkertaista kysymystämme käsiteltäessä, ja lopputulos oli se, että emme pysty antamaan täysin tyydyttävää vastausta kysymykseen siitä, mitä filosofia on.

Luento ei ollut hyödytön. Se oli hyvä esimerkki siitä, mitä filosofia on. Eikä se myöskään osoittanut filosofian olevan hyödytöntä, vaikka tosin ehkä joskus hieman tuhauttavaa — ja itse asiassa luennolla esiin nostetut kysymykset olivat enemmän kiehtovia kuin turhauttavia.

Ilmeisesti emme siis pysty antamaan filosofialle kunnollista määritelmää. Itse asiassa emme pysty määrittämään sellaista useimmille käsitteille; aina tulee vastaan joitakin ongelmia. Mutta en kirjoittaisi tätä, ellei minulla olisi jonkinlaista vastausta yllä esittämääni kysymykseen. Se on yksi niitä vastauksia, jotka on helppo esitää mutta monimutkaisempaa ymmärtää.

  • Filosofiaa on se, kun todella ajatellaan sellaisia asioita, jotka yleensä otetaan itsestäänselvyyksinä, ja sellaisen ajattelun tulokset.

Tämä määritelmä on epämääräinen, eikä sen ole tarkoitus olla filosofisesti täydellinen. Suoraan sanottuna sen pitäisi olla ongelmallinen. Mutta en itse asiassa löydä siitä mitään ongelmaa juuri nyt, joten meillä kävi ilmeisesti hyvä tuuri. Ainakin se on tarpeeksi hyvä tämän selityksen tarpeisiin, tai ainakin toivon niin. Se sopii sekä termiin “filosofia” yleensä että siihen, mitä tarkoitetaan jonkin tietyn alan filosofialla, kuten tieteenfilosofiasta tai moraalifilosofiasta puhuttaessa.

Mutta niin totta kuin tuo onkin, pelkästään tuon yhden lauseen lukeminen ei automaattisesti saa ymmärtämään, mitä se tarkoittaa. (Tämä pätee yleensä kaikkiin vähääkään monimutkaisiin aiheisiin. Se voisikin olla hyvä myöhemmän artikkelin aihe.) Se on yksi syy, miksi otin mukaan yllä kertomani anekdootit: on hyvä näyttää, mitä jokin ei ole — siltä varalta, että joku luuleekin sen olevan sitä –, ja on myös hyvä antaa esimerkkejä siitä, mitä se on. Mutta mitä tuo määritelmä siis tarkoittaa?

Mitä siis on se, että “todella ajatellaan sellaisia asioita, jotka yleensä otetaan intsestäänselvyyksinä”? Sitä ei tehdä silloin kun vain hyväksyy sen, miten asiat näyttävät olevan tai miten muut kertovat niiden olevan, eikä pysähdytä ajattelemaan, mistä voit tietää jonkin todella olevan totta tai onko siinä oikeastaan järkeä. Todellisuudessa me käyttäydymme niin koko ajan. Mutta filosofiassa täytyy kysyä niitä kysymyksiä, joita yleensä ei kysy, ja usein pääsee jopa antamaan omia vastauksiaan niihin, tosin yleensä ainakin joku on aina eri mieltä. Sokrates niin kuin hänet esitetään joissakin Platonin dialogeissa antaa hyviä esimerkkejä tästä, kun hän kysyy joltakin toiselta hahmolta, mitä jokin yleensä itsestäänselvänä pitämämme käsite (kuten tieto tai rohkeus) todella tarkoittaa, ja pakottaa tämän ajattelemaan asiaa kysymällä lisäkysymyksiä ja osoittamalla ongelmia heidän vastauksissaan. Näin hän ohjaa toista kysymyksillään ajattelemaan asiaa syvemmin.

Toinen tähän liittyvä käsite, joka on hyödyllistä ymmärtää, on kriittinen ajattelu. Sanalla “kriittinen” on kaksi eri merkitystä, jotka voidaan sekoittaa tässä yhteydessä. (Sillä on myös muita merkityksiä, jotka toivottavasti eivät tule tässä kenellekään mieleenkään.) Kriittisyys voi tarkoittaa vain jonkin vastustamista. Mutta minä tarkoitan tässä yhteydessä seuraavaa määritelmää: kriittinen ajattelu tarkoittaa karkeasti ottaen sitä, että lähdetään neutraalista lähtökohdasta ja yritetään päätyä järkevimpään johtopäätökseen todisteiden tai argumenttien pohjalta; ei siis vain hyväksytä kyseenalaistamatta sitä, mitä muut väittävät; eikä vain uskota sitä, mitä henkilö jo valmiiksi halusi uskoa, ja suosita sitä tukevaa todistusaineistoa ja jätetä vastakkaista huomiotta. Tämä on tarpeellista hyvälle filosofian harjoittamiselle, mutta se ei ole aivan sama asia kuin minun epämääräinen käsitteeni “todella ajatellaan asioita”. On mahdollista “todella ajatella asioita, jotka yleensä otetaan itsestäänselvyyksinä”, mutta silti ottaa huomioon vain valmiiksi hyväksyttyä näkemystä tukevat näkökannat, jolloin selitetään ja yritetään oikeuttaa ajatuksia mutta ei todella arvioida niitä, ja harjoitetaan huonoa filosofiaa. Itse asiassa yksi suurimpia ongelmia filosofiassa on välttää tekemästä näin jossakin vaiheessa, koska sen välttäminen on oikeasti vaikeaa.

Onko tällainen ajattelu sitten hyödyllistä? Totta hitossa. Elleivät ihmiset olisi kysyneet tällaisia kysymyksiä, emme vieläkään tietäisi melkein mitään maailmasta, ja uskoisimme vain sokeasti kaikkia satunnaisista syistä syntyneitä taikauskoja, mitä yhteiskuntamme olisivat sattuneet heittämään harteillemme.

Tietenkin paljon siitä, mitä tiedämme maailmasta, ovat saaneet selville muut tieteet kuin filosofia. Mutta kaikki alkaa kysymysten kysymisestä. Ja historiallisesti muut tieteenhaarat ovatkin irtautuneet filosofiasta kehittäessään omat metodologiansa. Filosofiaan ovat jääneet kysymykset, joita ei voida tutkia empiirisesti tai matemaattisesti, vaan ainoastaan keskustelun ja ajattelun kautta. Sen takia filosofialla on ongelmia sen kanssa, ettei kysymyksiin voida löytää lopullisia vastauksia, mutta sille ei vain voi mitään. Määritelmäni vihjaa myös tästä filosofian puolesta. Siinä on kysymys ajattelusta, ja todistamisen metodi on argumentaatio, eivät kokeet.

Vaikka muut tieteenalat valaisevat tutkimuskohteitaan omillaan, ja vaikka niiden kokeellinen tutkimus ei ole filosofiaa, niiden tulosten todellinen ymmärtäminen on silti määritelmällisesti filosofiaa (eikä vain sen takia, miten minä sen määrittelin), ja siihen vaaditaan kykyä ajatella yllä kuvatulla tavalla. Jonkin alan asiantuntija ei ole vain joku, joka osaa luetella paljon siihen kuuluvia totuuksia ulkoa, vaan joku, joka osaa soveltaa tietoaan dynaamisesti ja joka ymmärtää alaa syvällisemmin. (Vertaa siihen, mitä sanoin yllä — että minun filosofian määritelmäni lukeminen ei automaattisesti saa ihmisiä ymmärtämään, mitä tarkoitan.) Sellaiset asiantuntijat kirjoittavat usein erinomaisia tekstejä alansa syvällisistä seurauksista ja siksi filosofiasta, kuten esimerkiksi Antonio Damasio, Richard Dawkins, Kari Enqvist, ja Ian Stewart ja Jack Cohen. Mitä neurotiede todistaa tietoisuuden ja mielen luonteesta (Damasio)? Miten evoluutio ja siten elämä tällä planeetalla oikeastaan toimii (Dawkins)? Mitä teoreettinen fysiikka kertoo todellisuuden syvällisestä olemuksesta (Enqvist)? Mitä ymmärrystä eri tieteenalat yhdessä antavat ihmisestä ja tämän paikasta maailmankaikkeudesta (Stewart ja Cohen)? Nämä kaikki ovat sekä tieteellisiä että filosofisia kysymyksiä, ja molempien soveltaminen niihin yhdessä antaa uskomattomia työkaluja maailmankaikkeuden ymmärtämiseen, jollaisista uskonnot ja mystiikkaan suuntautuva filosofia ovat vain uneksineet… ja joista tiede ilman filosofiaa ei mittauksiltaan ehdi kiinnostua.

Tämä ei tarkoita, etteikö filosofialla ilman muita tieteitä olisi jäljellä kiinnostavia kysymyksiä vastattavina. Miten on moraalisesti oikein toimia eri tilanteissa, ja mitä ylipäätään tarkoittaa, että teko on moraalisesti oikein? Mikä on tietyn käsitteen määritelmä, kuten tiedon käsitteen, ja miksi on niin vaikeaa löytää oikeasti toimivaa vastausta, vaikka kaikki osaavat käyttää sanaa “tieto”? Tarkoittaako se, jos maailmankaikkeus toimii lakien mukaan, sitä, että meillä ei voi olla vapaata tahtoa? Millä oikeudella valtio luo lakeja ja pakottaa ihmiset noudattamaan niitä? Ja filosofian tutkimus on joka tapauksessa periaatteessa ajattelemisen perusteiden tutkimista. Tietämättömyys on maailmassa enemmän tai vähemmän pysyvä ongelma, mutta siinä ei ole kysymys vain siitä, että ihmiset eivät tiedä asioita, vaan myös siitä, että heiltä puuttuu kriittisen ajattelun taitoa, mutta he eivät tajua sitä. Ihmiset vain luulevat tietävänsä, mitä tekevät, ja seurakset eivät ole hyviä. Mutta vaikka tämä on ongelma sellaisilla ihmisillä, joilla ei ole aikaa kouluttautua akateemsiesti vuosia, todellisen ymmärryksen ja kriittisen ajattelun puute tuhoaisi myös hyvän tieteen, ja joskus on tehnytkin niin; vaikka ajattelu jätettäisiin ammattilaisille, heidänkin täytyy olla hyviä siinä.

Tietenkin on myös olemassa paljon huonoa ja järjetöntä filosofiaa, joka itse hajoaisi, jos siihen sovellettaisiin kriittistä ajattelua. Myös huonoja tieteen “sovelluksia”; jos joku yrittää myydä sinulle jotakin, joka muka perustuu kvanttimekaniikkaan, se on luultavasti keksittyä roskaa. Filosofian tarkoitus ei ole tuottaa lausumia, jotka kuulostavat oudoilta ja mystisiltä ja mahdottomilta ymmärtää. Filosofiset ideat voivat aluksi kuulostaa siltä, mutta erona on se, että hyvä filosofi tietää itse, mitä tarkoittaa, kun taas sanokaamme vaikka “mystikko” ei itsekään ymmärrä omia ajatuksiaan missään analyyttisessä mielessä, tai ainakin on täysin väärässä eikä perusta niitä kriittiseen ajatteluun.

Viimeisenä huomautuksena sanottakoon, että filosofia voi myös tarkoittaa jonkun yleistä näkemystä elemästä ja tapaa toimia siinä (esimerkiksi “Minun filosofiani on ‘Elä ja anna elää.'”) Mutta uskoisin määritelmäni kattavan myös tämän, koska jos jollakulla on selvästi muotoiltu tällainen filosofia, hänen on myös täytynyt pysähtyä ajattelemaan sitä voidakseen muotoilla sen, joten se on normaalisti itsestäänselvinä otettujen asioiden ajattelun tulosta.

Kirjallisuutta

Viittasin yllä muutamiin kirjoittajiin. Tässä joitakin heidän kirjoistaan, jotka minulla oli mielessä:

  • Antonio Damasio: Descartes’ Error. / Descartesin virhe.
  • Richard Dawkins: The Blind Watchmaker. / Sokea Kelloseppä.
  • Kari Enqvist: Olemisen porteilla.
  • Ian Stewart & Jack Cohen: Figments of Reality. (Tietääkseni ei suomeksi.)

Sama englanniksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s